Olen laittanut kaiken hänen unelmaansa ja nyt minusta on tullut statisti muiden juhlissa…
Joskus rakennamme linnoja niille, jotka ovat valmiita heittämään meidät portista ulos heti, kun remontti valmistuu. Tämä tarina Joonatanista on karu muistutus siitä, että rakkaus ja bisnes ovat vaarallinen yhdistelmä silloin, kun toinen rakastaa ja toinen käyttää hyväkseen.
1. kohtaus: Pitkän tien loppu
Helsingin Eira, vitriinit kiiltävät ja ilma tuoksuu tuoreelta maalilta. Joonatan, kolmekymppinen mies duunarin haalareissa, pyyhkii huolella upouuden putiikin lasiovea. Hänen kasvoillaan on väsynyt, mutta ylpeä hymy. Hän on tehnyt muutakin kuin rakentanut hän on laittanut viimeisetkin eurot likoon, jotta tämä unelma saataisiin todeksi.
Joonatania lähestyy Ilmi elegantti nainen, yllään kallista silkkiä, sekä hänen äitinsä, jonka katse riittäisi jäädyttämään Aurajoken.
2. kohtaus: Onnen illuusio
Joonatan kääntyy rakkaansa puoleen, silmät loistaen:
“Kaikki on valmista, rakas. Jokainen yksityiskohta on juuri sellainen kuin haaveilit. Huomenna me vihdoin avaamme ovet!”
3. kohtaus: Kylmä suihku
Ilmin äiti astuu askelen eteenpäin ja mittailee Joonatania avoimen halveksivasti.
“Me”? Älä naurata,” hän sihahtaa. “Sinä olet vain urakoitsija ja sinun osuutesi on hoidettu. Kerää työkalusi ja häivy, ennen kuin oikeat vieraat saapuvat.”
4. kohtaus: Puukko selkään
Joonatan pysähtyy. Hän etsii katseellaan Ilmiä, toivoen tämän puolustavan häntä.
“Sanooks hän tosissaan näin? Ilmi, olen laittanut tähän kaikki säästöni! Meidän vuoksi!”
Ilmi väistää katseen ja kääntyy katsomaan häntä kylmin, vierain silmin:
“Ollaanpa realistisia, Joonatan. Sinä et sovi tämän brändin imagoon. Äiti on oikeassa, sinun on aika jatkaa matkaa.”
5. kohtaus: Paluuta ei ole
Joonatanin maailma sortuu, mutta kipu vaihtuu yhtäkkiä kylmään rauhallisuuteen. Hän kaivaa taskustaan pienen, futuristisen kaukosäätimen.
“Unohditteko, kuka asensi tähän koko turvajärjestelmän ja sähköt?” hän sanoo hiljaisesti ja pitää peukaloaan punaisen nappulan päällä.
Loppu:
Ilmin äiti virnistää: “Ja mitä sitten teet? Sammutat valot? Yksi soitto asentajalle ja kaikki korjataan hetkessä.”
Joonatan katsoo suoraan hänen silmiinsä:
“Minä en vain asentanut tätä järjestelmää patentoin sen. Tästä putiikista tuli älytalo minun firmani ohjelmistolla. Koska emme allekirjoittaneet oikeuksien siirtoa…”
Hän painaa nappulaa.
Jyrkkä naksahdus. Painavat teräksiset suojat humisevat alas, tiivistäen liikehuoneiston. Valot sammuvat. Sähköiset lukot rusahtavat paikalleen koko rakennus muuttuu yhtäkkiä teräsbunkkeriksi.
“Mitä sä teet?!” Ilmi kirkuu nostaen oven kahvaa. “Meillä on tunnin päästä sijoittajatarjoilut! Avaa heti!”
Joonatan tiputtaa kaukosäätimen taskuunsa, nostaa työkaluboksinsa ja sanoo:
“Jos en kerran sovi teidän imagoonne, eivät minun teknologianikaan tänne kuulu. Huomenna lakimieheni lähettää laskun henkisen omaisuuden käytöstä. Sillä välin… nauttikaa pimeydestä. Mitään juhlia ei tule.”
Hän kääntyy ja kävelee pois, välittämättä huudoista selkänsä takana. Oven ulkopuolelle alkaa jo kerääntyä juhlaväkeä, jotka katsovat tyrmistyneinä hiljentynyttä liikehuonetta sitä samaa, josta Ilmi oli unelmoinut koko elämänsä.
Opetus: Älä koskaan aliarvioi sitä, joka on laittanut perustuksen sinun menestyksellesi. Ilman häntä kaikki kaatuu ja jää vain kasa kallista romua.
*Entä miten sinä olisit toiminut Joonatanin tilalla? Jätä kommentti alas!*Joonatan vilkaisee vielä kerran taakseen. Hän näkee peilistä omat kasvonsa eivät ne enää ole pettyneitä, vaan vapaita. Uusi alku, hän ajattelee, eikä tunne katkeruutta. Hän tietää vihdoin, mikä on hänen arvonsa.
Kun hän astuu ulos, aamu on alkanut kirkastua. Hän kävelee pitkin katua, naurahtaa itsekseen ja kaivaa taskustaan vanhan muistikirjan, johon kirjoittaa jotain uutta.
“Maailma on täynnä unelmia, kunhan uskaltaa rakentaa niistä omiaan.”
Jossain päin kaupunkia, ilmestyy seuraava asuntoilmoitus: Etsitkö uniikkia älyratkaisua remonttiisi? Ota yhteyttä. Alareunassa pieni allekirjoitus: Joonatan.
Tällä kertaa hän rakentaa vain itselleen ja niille, jotka osaavat arvostaa perustuksia.
