Poikani meni naimisiin ollessaan jo 33-vuotias. Nykyään se on ihan tavanomaista, mutta ennen vanhaan sitä pidettiin myöhäisenä. Hän avioitui, kun hänen tyttöystävänsä tuli raskaaksi. Olimme iloisia, sillä ensimmäinen lapsenlapsemme oli tulossa. Tytär syntyi, ja olimme todella onnellisia.
Miniä ei ole yhtään paha, päinvastoin: hän pitää kotinsa aina siistinä, on hyvä emäntä, nuori ja nätti ja osaa neuloakin se yllätti minut, koska itse en neuloneulaa ole pahemmin ikinä pitänyt kädessäni. Kaiken kaikkiaan herttainen ja järkevä nuori nainen. Poikani näyttää olevan tyytyväinen, joten mitäpä muuta voisin toivoa.
Kun pojantyttäreni täytti kolme, he kertoivat seuraavasta raskaudesta. Syntyi toinen, poika tällä kertaa. Silloin he aloittivat vanhan mummoltani perityn talon remontin. Iloitsimme heidän puolestaan. Ei mennyt kolmeakaan vuotta, kun miniä kertoi kolmannestakin raskaudesta. Ja taas kahden vuoden päästä uusi raskausuutinen.
He elävät pääasiassa poikani tuloilla, ja poika ottaa tarvittaessa lisätöitä hän tekee kaiken tarpeellisen itse, osaa korjata ja rakentaa. Mutta hän on ainoastaan linja-autonkuljettaja, miksi neljäs lapsi sitä en aina ymmärrä. Hän on harvoin kotona, tekee jatkuvasti keikkahommia pysyäkseen pinnalla.
Ennen uutta vuotta miniä antoi minulle listan lasten tarvitsemista tavaroista. Ajattelin, että mukana olisi karkkeja tai leluja mutta ei. Listalla oli käytännöllisiä tarpeita, kuten hierontaöljyä, sukkia, sukkahousuja, aivan kaikkea mitä mainoksista ei löydä.
Kysyin pojaltani, missä he aikovat synnyttää neljännen lapsen, mutta hän vain väisti aiheen.
Olen kasvattanut vastuullisen ja ahkeran pojan, joka ei pelkää tarttua mihinkään hommaan. Hänen vaimonsa on nyt melkein 35, mutta ei ole koskaan ollut töissä, työuraa ei ole kertynyt. Ehkä viides lapsi tulee vastaan neljänkympin tienoilla ei enää yllättäisi. Minäkään en ikuisesti elä, tai vanhenen pian enkä enää jaksa auttaa miniäni äiti on menehtynyt, joten apu jää melkein yksin minun varaan. Onneksi sentään saivat talon vihdoin kuntoon. Siellä he nyt asuvat, koko nelilapsinen perhe, ja tila alkaa käydä pieneksi.
Kysyin miniältä, että mitä sitten, kun tukirahojen aika loppuu mistä silloin löydät työtä, jos et ole koskaan ollut töissä ja ikää kertyy neljäkymmentä? Hän vastasi, että kyllä siitä jotenkin selvitään. Mutta jos pojalleni, varjelkoon, sattuisi jotain, mitä minä silloin teen? Kuinka tahdon auttaa niin montaa lapsenlasta?
On minulla toinenkin poika, joka moittii, etten ehdi olla hänen lapsensa kanssa juurikaan, koska aikani menee esikoisen perheen tukemiseen.
