Nainen, joka oli jo pitkään epäillyt miestään uskottomuudesta, palkkasi lopulta yksityisetsivän. Liian usein miehellä oli palavereja, hän vietti pitkiä aikoja hankkimassa tarvikkeita varastolta, ja kotiin tullessaan hänen vaatteissaan tuoksui oudolta. Nainen oli kestänyt hiljaa, seurannut sivusta ja pohtinut kaikkea kunnes lopulta päätti toimia. Etsivä lupasi selvittää asian muutamassa päivässä.
Tänä aamuna hän sai viestin: vain osoite ja lyhyt ohje. Mene heti. On tärkeää. Sinun täytyy nähdä tämä itse.
Hän ajoi autollaan melkein tunnin, pois Helsingistä, yhä syvemmälle maaseudulle. Lopulta asfaltti vaihtui hiekkatieksi, sitten kapeaksi poluksi, joka luikerteli kohti metsää. Sydän hakkasi rinnassa, kuin jyskytys kuului jo auton moottorin yli.
Mitään ei selkiytynyt. Hän oli odottanut näkevänsä pienen punaisen mökin, ehkä miehensä auton toisen naisen pihassa.
Kun hän saapui vanhan tiilirakennuksen pihaan metsän keskelle, häntä kohtasi outo tunne: levottomuuden ja selittämättömän fyysisen ahdistuksen sekoitus. Rakennus muistutti hylättyä latokasarmia. Missään ei näkynyt autoja, ei ihmisiä.
Nainen nousi autosta, puristi puhelintaan lujasti ja käveli kohti ovea. Hän oli valmis soittamaan etsivälle tai poliisille heti jos jotakin tapahtuisi. Rakennuksen ovi oli jäänyt hieman raolleen, kuin joku olisi kiireessä mennyt sisään juuri ennen hänen saapumistaan.
Se, mitä hän näki, ei liittynyt mitenkään rakastajattareen, eikä sellaiseen uskottomaan petokseen, mitä hän oli mielessään kuvitellut.
Hän astui varoen sisään, ovi narisi kimeästi. Sisällä leijui kostea, tunkkainen haju, johon sekoittui raudan tuoksu. Lattia oli täynnä roskaa, mutta kaukana nurkassa oli omituinen, sileä puupaneeli. Hän astui lähemmäs, kosketti varovasti reunaa paneeli liukui hiljaa syrjään.
Sen takaa paljastui kapea huone. Likaisen patjan päällä istui nainen, riutunut ja silminnähden nälkiintynyt, ketjulla kiinni. Kertoja jähmettyi kauhusta, ei voinut uskoa näkemäänsä. Nainen nosti päätään hyvin hitaasti, kuin joka liike tekisi kipeää.
Oletko hänen vaimonsa? nainen kuiskasi. Sinun ei olisi pitänyt tulla. Hän sanoi, ettei kukaan koskaan saisi tietää.
Kuka? ääni petti.
Kaapattu nainen käänsi katseensa pois.
Sinun miehesi. Hän on pitänyt minua täällä jo seitsemän kuukautta. Hän sanoi etsivänsä korvaajaa.
Vasta nyt kertojan katse osui lattialle: tarjottimella oli vielä höyryävää hernekeittoa. Joku oli ollut paikalla hetki sitten.
Silloin hänen selkänsä takaa kuului askeleita. Yksityisetsivän kutsuma poliisi saapui paikalle.
