Eräänä päivänä, kun Luka oli ottamassa nokosia sängyllään, hän huomasi, että pehmoleopardi oli kadonnut. Hän heräsi salamannopeasti ja kolusi koko talon, mutta leopardi pysyi kadoksissa. Kun perusteellinen etsintä ei tuottanut tulosta, Luka surullisesti päätteli, että hänen paras ystävänsä oli varmaan lähtenyt reissuun ilman häntä.
Luka suri karvaista kumppaniaan viikkoja, kunnes kohtalo puuttui peliin leopardi löytyi kuin löytyikin hänen vaatekaappinsa kaukaisimmasta nurkasta! Tapaaminen leikkikissan ja Lelun välillä oli vähintään yhtä sydäntä lämmittävä kuin kahvipöytäkeskustelu mummolassa; he jatkoivat heti vanhoja rutiinejaan, ikään kuin mitään eroamista ei olisi koskaan tapahtunut.
Luka on antanut pehmoleopardille nimeksi Oskari, ja hän ottaa sen mukaansa minne ikinä meneekin.
Elina todennäköisesti viittaa isoäitinsä ompelutaitoihin sanoessaan korjasi Oskarin Lukan puolesta.
Lukan mummo korjasi pehmolelun niin taitavasti ja pikkutarkasti, että siitä tuli melkein parempi kuin ennen. Luka oli aivan hurmioitunut ja kiitteli mummoa silmät kosteina, kun hänen tärkeä lelunsa oli taas kunnossa.
Tämä hetki osoitti, kuinka paljon Luka arvostaa ja rakastaa isoäitiään ja kuinka tärkeitä perhesuhteet oikeasti ovat suomalaisessa arjessa.
