Olen naimisissa miehen kanssa, joka on ollut aiemmin naimisissa ja hänellä on kaksi lasta siitä liitosta. Mieheni erosi entisestä vaimostaan jo kauan sitten, mutta heillä on yhä yhteydenpitoa lasten asioissa. Lapset asuvat paljon äitinsä kanssa, ja mieheni maksaa elatusapua auttaa muutenkin monin tavoin. Hän pitää tarkasti huolta siitä, että tietää kaiken olennaisen lastensa, entisen vaimon ja jopa entisen anoppinsa elämästä.
Ja sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, saan tietää, että mieheni aikoo auttaa entistä vaimoaan taloudellisesti. Kuulemma vaimo (siis ex-vaimo) on velkaantunut pahasti. Kolme vuotta sitten hän otti pankkilainan avatakseen pienen kahvilan, mutta liiketoiminta meni nurin, eikä nyt ole enää varaa maksaa lainaa takaisin. Velat vain kasvavat ja ison osan omaisuudesta hän on siirtänyt omalle äidilleen, ettei joudu lastensa kanssa kadulle.
Mieheni kuuli tästä vasta hiljattain ja alkoi vihjailla asiasta minulle hienovaraisesti, mutta tarpeeksi selvästi. Kato nyt kun ex-vaimolla on nämä velat, eikä muutenkaan helppoa. Ja kuitenkin siellä on mun lapsetkin. Eikö olisi järkevää, että auttaisin jotenkin rahallisesti? Muuten hän ei maksa velkojaan koskaan ja ne siirtyvät lapsillekin.
Eilen hän sitten tokaisi suoraan: Ajattelin antaa ex-vaimolleni puolet palkastani joka kuukausi, jotta hän pääsee mahdollisimman nopeasti veloistaan Mitä mieltä olet?
Minua kylmäsi päästä varpaisiin. Oletko aivan sekaisin, rakas mieheni? Kuka hän sinulle enää on, että sinun täytyy pelastaa hänet? Hän on sinulle nykyään kuin kuka tahansa muu ei mikään erityinen.
Mutta mieheni pysyi kannassaan: No, mutta siellä on minun lapseni, ja jos ex-n jäädyttää velat, ne kaatuvat aikanaan lapsille. Mun pitää auttaa.
Sanoin suoraan: Maksaahan sinä jo elatusapua, ja sen lisäksi muistat siirtää ylimääräisiä rahojakin lapsille aina välillä. Ei sinun tarvitse paikkailla ex-vaimosi velkoja se on hänen vastuunsa, eikä siinä sinulta vaadita enää mitään. Miksi meidän pitäisi alkaa elää niukemmin, että ex-vaimosi selviää? Ei käy, älä edes harkitse!
Mieheni hiljeni, loukkaantui, eikä sanonut enää mitään Mutta olinko minä muka väärässä?
