Sanotaan, että jos valitset hyvin älykkään miehen aviomieheksi, hän ei koskaan petä sinua, vaan pysyy aina uskollisena vaimolleen ja ymmärtää, mitä rakkaus ja huolenpito tarkoittavat. Näin minulle opetti äitini ja mummoni lapsuudesta asti. Siksi vanhemmallakin iällä en koskaan harkinnut aviopuolisoa, jonka elämänarvot olisivat kyseenalaiset en nähnyt mitään syytä edes aloittaa sellaista suhdetta. Miksi tekisin niin?
Sitten, ystävien kautta, kohtasin Eeron. Eero oli valmistunut teknillisestä korkeakoulusta todella älykäs, tavoitteellinen nuori mies. Itse olin valmistunut myös yliopistosta, vaikkakin suomen kielen opiskelijana. Meillä riitti puheenaiheita, se oli selvää. Aloimme ensin viettää aikaa yhdessä ja ystävystyimme. En kieltänyt itseltäni iloa olin todella onnellinen hänen kanssaan. Vuoden kuluttua, kun Eero kosi, suostuin ilomielin.
Asuimme mummoni jättämässä pienessä yksiössä Helsingissä. Yksiö tuntui riittävältä kahdelle, mutta ajan myötä jäin raskaaksi, saimme pojan, ja seuraavana vuonna perheeseemme syntyi tytär. Tilaa ei ollut tarpeeksi, eikä rahaa ollut silloinkaan liikaa. Silloin Eero päätti ryhtyä yrittäjäksi. Minä en käynyt töissä, vaan hoidin lapsia ja olin aina tukena Eerolle.
Meillä oli monta kertaa tilanteita, jolloin rahat loppuivat kokonaan, emmekä tienneet, miten pärjäämme seuraavaan kuukauteen. Silti yritimme sinnikkäästi ja uskoimme, että joskus vielä onnistuisimme saamaan kaiken, mistä olimme unelmoineet. Monta vuotta teimme töitä ja lopulta Eeron yritys alkoi menestyä. Elämämme parani, lapsemme pääsivät parhaisiin kouluihin ja myöhemmin oppilaitoksiin. Sain aikaa itselleni ja omille harrastuksilleni.
Myös Eerolla oli omat kiinnostuksenkohteensa hän lähti usein kalareissuille ystäviensä kanssa Lappiin tai Savoon. Se ei minua haitannut Eero huolehti perheestä esimerkillisesti ja ansaitsi oman aikansa. Välillämme oli rakkautta ja kunnioitusta. Kaikki tuntui olevan hyvin, ja en olisi voinut kuvitellakaan, että asiat voisivat muuttua yhdessä hetkessä.
Eräänä viikonloppuna Eero sairastui yllättäen. Ambulanssi haki hänet ja muutaman tunnin kuluttua Eero oli poissa aivan kuin hän olisi haihtunut ilmaan. Meidän surumme ei jäänyt kuitenkaan vain läheisen menettämiseen. Saimme tietää, että Eerolla oli ollut suhde nuoreen naiseen, joka olisi voinut olla hänen oma tyttärensä, ja suhde oli jatkunut viiden vuoden ajan. Kaikki Eeron omaisuus yritys, asunto, mökki Savonlinnassa, auto oli siirretty tälle naiselle. Minulle ja lapsille ei jäänyt mitään.
Epätoivoni oli rajaton. Miten hän saattoi tehdä näin? Olla tietoinen siitä, että oma perhe jäisi ilman kotia tai turvaa? Kun joku, johon olit täysin luottanut, pettää sinut, putoat tyhjän päälle. Elämä opetti minulle karuin keinoin, ettei älykkyys yksin takaa kenenkään hyvyyttä tai uskollisuutta. Tärkeintä on avoimuus, aito vuorovaikutus ja luottamus, joita ei saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pettymyksen hetkelläkin on yritettävä kerätä voimia, sillä elämä jatkuu, ja omat arvomme näkyvät siinä, miten kohtaamme vaikeudet ja kannamme rakkaitamme niiden yli.
