Mun mies vietti aina lapsuutensa kesät mummolassa. Hänen mummonsa asui jossain päin Pohjanmaata, jossain idyllisessä kylässä lähellä Seinäjokea. Mummolla oli siihen aikaan oma yritys hän pyöritti kaikkea ihan itse, myi rohdosyrttejä apteekkeihin ja kauppoihin. Kukaan ei oikein tiennyt, miten se nainen kaiken hoiti, mutta mies muistaa hyvin, ettei mummolla ainakaan raha ollut tiukilla sen ajan mittapuulla. Hän oli omalaatuinen tyyppi: rakasti pojanpoikaansa yli kaiken, ruokaan ei kitsastellut yhtään, mutta taskurahaa ei herunut edes jäätelöön.
Suvussa aina arvuuteltiin, säästikö mummo jotakin varten. Hänellä oli isoissa vaatekaapeissa hirveä määrä laatikoita ja lokeroita, jotka kaikki olivat lukkojen takana. Pienenä mies olisi aina halunnut penkoa, mutta mummo sanoi joka kerta, että ne ovat vain töitä varten. Sitten aika muuttui, ja Suomenkin yrittäjyys repesi kaikkien vapauduttua tekemään bisnestä. Uusia kilpailijoita ilmaantui, mummon bisnes hiljeni, ja jossain vaiheessa hänestä tuli jonkinlainen parantaja, kansanparantaja. Hän ei halunnut ottaa maksua, mutta paikalle tuli silti todella varakkaita ihmisiä.
Me käytiin mummolassa vielä kun mummo eli. Siellä elettiin todella vaatimattomasti. Mummo kulki vanhoissa vaatteissa, söi lähinnä kaurapuuroa ja leipää eikä suostunut ottamaan vastaan mitään extraa. Me tuotiin välillä kassikaupalla hedelmiä ja herkkuja, mutta hän aina sanoi, että ei tarvitse hemmotella, näin on hyvä elää.
Kun mummo kuoli ja mieheni peri talon, lähdettiin sitten siivoamaan paikkoja ja hoitamaan perintöasioita. Siinä vaiheessa löydettiin mummon ruokakaapeista hirveästi säilykkeitä, pastaa ja kuivaruokaa suurin osa jo vanhentunutta. Kävi ilmi, että kiitolliset asiakkaat olivat tuoneet ne, mutta mummo ei ollut koskenutkaan niihin. Ja sitten se suurin yllätys: kun avattiin ne mummon salaperäiset komerot, niistä löytyi ihan järkyttävä määrä vanhoja 90-luvun merkkivaatteita, astioita, jopa kullanvärisiä Arabia-mukeja melkein kuin joku museo! Kaikkea oli kerrassaan paljon.
En ihan ymmärrä, miksi mummo halusi säästää rahansa vanhoihin tavaroihin, jotka kuitenkin vain menettävät arvonsa ajan myötä. Olisiko ollut joku sodan ajan mentaliteetti, joka sai hänet hamstraamaan, vai pelkästään oma tyyli mutta mysteeriksi se jää. Mummo oli kyllä ihan omanlaisensa persoona, sellainen suomalainen perusjuro ja itsepäinen vahva nainen, jota ei enää ihan joka kylästä löydy.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
