Kun ihmiset ovat ystäviä keskenään, aivan kuten vanha ja hyvä aviopari, erimielisyydet nousevat ennemmin tai myöhemmin esiin. Mitä enemmän porukkaa, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet kiistoille ja tyytymättömyydelle.
Kerran ystäväni Elina kertoi minulle, miten he viettivät uutta vuotta ystäväporukalla. Yleensä kolme perhettä juhlivat yhdessä toistensa kodeissa, mutta viime vuonna yksi perheistä päätti mennäkin vanhempiensa luo ja jättäytyi porukasta pois.
Niinpä kaksi perhettä sopi, että vietetään iltaa ensin toisen perheen luona ja sitten siirrytään toisen kotiin. Yhteiset ruoat ja juomat hankittiin kimppakassalla, rahaa kerättiin ja kaikkea tarpeellista ostettiin porukalla.
Kaikki kokoontuivat yhdessä ja lapsetkin otettiin mukaan. Istuttiin pöydän ääressä aina keskiyöhön asti. Silloin isäntäväki alkoi hiljalleen korjata astioita pois ja laittaa ruokia jääkaappiin. Aluksi muut eivät oikein ymmärtäneet, mitä oli tekeillä, mutta kun emäntä Marja kaivoi imurin esiin, tuli asia selväksi: nyt oli aika muiden lähteä kotiin. Ei kai se nyt kovin kohteliasta ollut?
Mielenkiintoista kyllä, kun myöhemmin siirryttiin toisen perheen kotiin, Kukaan ei kiirehtinyt lähtemään, vaan istuttiin yhdessä aamunkoittoon asti syötiin, juotiin ja juteltiin pitkään.
No, ehkä imuri auttoi Marjan perhettä, mutta kyllä hyvä kasvatus näkyy silti käytöksessä.
