Olen hyvin aktiivinen nainen, vaikka ikää on jo 65 vuotta. Jaksan edelleen käydä erilaisissa paikoissa ja tutustua uusiin ihmisiin, jotka ovat mielenkiintoisia ja inspiroivia. Nuoruuttani muistelen sekä ilolla että surulla. Silloin oli mahdollisuus lähteä lomalle minne vain halusi! Voi matkustaa merelle, lähteä telttailemaan kavereiden ja työtovereiden kanssa, tai mennä risteilylle järvelle. Ja kaiken tuon saattoi tehdä varsin pienellä summalla euroja.
Nuo ajat ovat nyt jääneet taakse.
Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat olleet minulle aina tärkeitä. Rantakahvilassa, teatterissa, uimarannalla siellä olen tavannut monia, joiden kanssa ystävyys on jatkunut vuosia.
En osannut arvata, kuka meille saattoi lähettää niin kummallisen sähkeen. Totta kai, minä ja mieheni emme olleet matkalla missään. Mutta eräänä aamuyönä neljältä ovikello soi. Kun avasin oven, olin sanaton. Oven takana olivat Sini, kaksi nuorta tyttöä, heidän isoäitinsä ja miespuolinen sukulainen mukanaan valtava määrä tavaroita. Me mieheni kanssa olimme aivan hämmentyneitä, mutta päästimme kutsumattomat vieraat sisään. Sini kysyi minulta:
“Miksette lähteneet pois meidän tieltä? Lähetimmehän teille sähkeen! Ja taksi maksaa kuitenkin paljon! Anteeksi, en tiennyt kuka sen oli lähettänyt! Mutta osoitteesi oli minulla, tässä ollaan! Ajattelin vain, että voisimme kirjoitella vaikka kirjeitä, ei muuta!”
Sini selitti, että yksi tytöistä oli juuri päättänyt lukion ja oli päättänyt hakea yliopistoon. Koko perhe oli tullut häntä tukemaan.
“Me asumme nyt teillä! Meillä ei ole varaa vuokraan, ja teillä on hyvä sijainti aivan keskustan tuntumassa!”
Olin todella järkyttynyt. Emme ole edes sukua miksi he halusivat asua meillä? Kolme kertaa päivässä piti laittaa ruokaa kaikille. Heillä oli kyllä jotain eväitä mukana, mutta eivät laittaneet itse mitään. Minun täytyi hoitaa koko tarjoilu.
Kolmen päivän jälkeen en enää kestänyt, ja pyysin Siniltä ja hänen sukulaisiltaan, että heidän olisi lähdettävä. En välittänyt minne. Siitä syntyi valtava riita. Sini raivostui ja särki astioita ja huusi täysin hallitsemattomasti.
Olin todella järkyttynyt hänen käytöksestään. Lopulta he lähtivät. He onnistuivat varastamaan minulta aamutakin, pari pyyhettä ja aivan käsittämättömästi myös suuren kattilan täynnä hapankaalia. En ymmärrä, miten he sen veivät. Kattila vain katosi jäljettömiin!
