Vuosi ja puoli sitten minusta ja miehestäni tuli vanhempia. Synnytin suloisen tytön, jonka nimeksi annoimme Pihla. Ja niin, tänä vuonna, vaikka tyttäremme oli vielä niin kovin pieni, päätimme lähteä lomalle yhdessä mieheni kanssa. Kun äitini, Sirkku, tuli käymään, kerroin hänelle suunnitelmistamme.
Äiti sanoi unenomaisen sumuisella äänellä:
Miten muka aiotte levätä pienen lapsen kanssa? Ettehän te oikeasti voi rentoutua hänen kanssaan. Naapurini palasi lomalta juuri, ja heidänkin lapsensa ottivat äitinsä hoitamaan heidän lapsiaan. Minäkin lähtisin mielelläni, mutta eihän minulla ole euroakaan.
Ymmärsin heti äidin vihjailun, mutta en kommentoinut sillä hetkellä mitään. Sovimme mieheni kanssa, että mietimme asiaa yhdessä vielä yön yli. Seuraavana päivänä kerroin äidille, että haluamme hänen tulevan mukaamme. Olin rehellinen ja sanoin:
Kuule äiti, mieheni maksaa koko matkan sinulle. Saat oman huoneen, lennot ja kaikki kustannukset hoidetaan. Annamme vielä taskurahaakin tarpeisiisi mutta vastineeksi toivomme että autat meitä lapsen kanssa. Ja annan sinulle salaa lisää rahaa, ettei mieheni saa tietää!
Äiti hymyili oudosti ja suostui empimättä. Niin lensimme yhdessä, kaikki kolme läpi utupilvien ja auringonsiltojen. Ensimmäinen päivä hurahti väsymykseen ja nukuimme kaikki varhain untuvapeitteidemme alla. Toisena päivänä mieheni sanoi äidilleni:
Ota Pihla huoneeseesi tänä iltana. Me ajattelimme mennä ravintolaan!
Mutta äiti mutisi, pää vinossa:
Olisinpa voinut, mutta en pysty. Ostin eilen kaksi retkeä ja lähden huomenaamulla jo aikaisin! Nähdään illalla!
Hämmennyin. Äiti, odota! Mistä on kyse? Mehän sovittiin, että autat meitä lapsen kanssa lomalla!
Mutta ostin vain nuo kaksi retkeä. On minullakin oikeus kahteen päivään omaan lomaan, sitten autan teitä! vastasi äiti hymyillen leveästi.
No, myönnyimme. Kaksi päivää kului. Kun äiti palasi retkiltään, hän huokaisi sumuiseen ilmaan:
Voi, nyt minuun taisi iskeä flunssa! Pärjäätkö lapsen kanssa itse sillä aikaa? En halua tartuttaa lylleröä!
Katsoin häntä epäileväisenä: Äiti, et näytä yhtään sairaalta. Ei nenä vuoda, etkä yski!
Vuosivat viikot huuruisena villapaitojen keskellä. Äiti valitti joka päivä omaa oloaan. Sitten näin, kuinka hän ahmi jäätelötuutin, kasvot pelkkää onnea.
Äiti! Mitä ihmettä? Eikös kurkkukipu? Vai etkö olekaan sairas, oletko vain valehdellut meille monta päivää?
No mutta, minäkin haluan lomailla! Teen töitä vuoden ympäri, olen väsynyt! Eihän minusta mitään lastenhoitajaa saanut! äiti parahti teatraalisesti.
Tunsin pettymystä. Mehän sovittiin, että maksatamme sinulle koko loman, ja sinä autat meitä lapsen kanssa! Nyt sinä vain lomailit itseksesi!
Koko loppuloma meni äänettömyyden verhon peitossa. Palasimme kotiin harmaan taivaan alle, emmekä ole puhuneet toisillemme. Kolme kuukautta on kulunut, enkä vieläkään osaa antaa äidilleni anteeksi.
