Päiväkirjani, 12. elokuuta
Tänään Töölönlahden puistossa ilta-aurinko värjäsi kaiken kullanhohtoiseksi. Ihmiset naurahtelivat ja kiirehtivät kohti kotejaan, puiden väleihin piirtyi valon ja varjon tarinoita. Näytti siltä, että kaikilla oli vain tavallinen, kiireinen arki-ilta mutta minulla oli aavistus, ettei tästä tulisi aivan tavanomainen ilta.
Jäin hetkeksi seisomaan pienen voileipäkärryni taakse, ja tunsin, kuinka syksyinen tuuli heilutti sinivalkoista markiisia. Olin kietaissut hiukset nutturalle ja kämmenet olivat vielä ruisjauhoista valkoiset, kun paketoin juuri uunituoretta ruisleipävoileipää asiakkaalle.
Juuri silloin hän ilmestyi.
Nuori mies, tummaan villakangastakkiin sonnustautuneena ja kravatti hermostuneesti löysättynä, juoksi kohti minua. Hän laskeutui polvilleen Märkiökujan asfaltille, aivan kärryni eteen, muiden hämmästyneiden katseiden keskellä.
Olethan valmis naimisiin kanssani? hänen äänensä tärisi tunteesta, vaikka se oli yhtä aikaa varma. Minulle ei merkitse mikään ei raha, eikä suvun odotukset. Vain sinä. Vain sinä olet minulle tärkeä.
Hetkeksi kaikki pysähtyi. Ihmiset unohtivat kiireensä. Puhelimet ilmestyivät käsiin, ja puheensorina katkesi kuin veitsellä leikaten.
En saanut sanottua sanaakaan. Tunsin, kuinka kasvoni lehahtivat punaisiksi.
Ja silloin autonrenkaat kirskuivat hiekkatiellä.
Musta, kiiltävä S-sarjan Mercedes pysähtyi kohdalle. Ovi paiskattiin auki, ja ulos astui nainen, jonka kylmyyttä sädehti jopa elokuun illassa. Valkoinen tummansininen pantsuit, timanttikorvakorut säihkyen kilpaa auringon viime säteiden kanssa, ja katse sellainen, joka voisi halkaista jäät.
Hänen äitinsä.
Tämä loppuu nyt, hän sanoi äänessään silkkaa terästä. Katso nyt itseäsi myyt voileipiä kadulla! Sinäkö hänen arvoisensa? Olisit valmis hylkäämään kaiken perintömme, nimemme tämän vuoksi?
Käytävälle kerääntyneiden silmät laajenivat. Joukossa supistiin, jotkut tallensivat hetkeä videoiksi. Nuorukainen nousi hitaasti seisomaan, kasvot kiukusta jännittyneinä.
Äiti, riittää jo! Et tunne häntä. Et edes koskaan yrittänyt.
Elegantti nainen katseli kylmästi vain minua, nuorta naista voileipäkärryn takana.
Hetkeen kukaan ei liikahtanut.
Nousin pää pystyssä, katsoin suoraan tuota naista, jonka katseessa oli pelkkää halveksuntaa.
Oikeastaan, sanoin rauhallisesti niin, että ääneni kantoi yli puiston hiljaisuuden, olin testissä hänen kanssaan.
Ympärilläni kuului hämmentynyttä mutinaa. Miehen äidin kulmakarvat kohosivat epäuskoisina.
Kaivoin esille puhelimen essuni taskusta ja näppäilin vain yhden numeron.
Peli on nyt ohi, sanoin puhelimeen, äänensävyni vaihtui lempeästä määrätietoiseen. Voitte tulla.
Tunnelma parkissa muuttui selvästi.
Sivupolulta marssi esiin joukko tummaan pukuun pukeutuneita avustajia, järjestysmies ja harmaata portfoliota pitelevä vanhempi herra. Puihin ja penkkeihin piilotetut kamerat laskettiin alas. Kaikki voileipäkärryn valot välähtivät ja paljastivat olevansa huippuluokan kuvauskalustoa.
Riisuin essuni. Silkinhohtoinen pusero paljastui, eikä minussa ollut enää rippeitäkään satunnaisen myyjän lookista.
Käännyin äitiin päin hymy kohtelias, mutta katseessa terästä.
Nimeni on Ilona Jokinen. Jokinen Groupin perijätär. Olemme seuranneet, miten poikanne käyttäytyy, kun uskoo ettei paikalla ole ketään ‘arvokasta’. Uskollisuus, rohkeus, rehellisyys… Tai niiden puute. Vilkaisin nuorta miestä, jonka kasvot olivat yhä epäuskoiset. Onnittelut. Hän läpäisi testin.
Äidin kasvoilta katosi kaikki väri.
Jatkoin rauhallisesti. Kosinta oli kyllä todellinen. Halusin vain tietää, valitsisiko hän minut, vaikka minulla ei olisi mitään. Hän valitsi. Nyt tiedän voivani luottaa häneen myös sydämelläni.
Tartuin hänen käteensä.
Ympärillä levisi aplodien ja riemun aalto.
Kun aurinko viimein laski Eläintarhanlahden taakse ja väritti taivaan hehkuvan oranssin ja ruusunpunaiseen, nojauduin hiljaa hänen puoleensa ja kuiskasin:
Niin… siihen kosintaan. Minun vastaukseni on kyllä.
Äitinsä jäi seisomaan vaikenevana loistoautonsa viereen, seuraten katseellaan, kuinka hänen huolellisesti pystytetty valtakuntansa mureni rakkauden edessä, jonka voimaa hän ei pystynyt hallitsemaan.
