Tapasin hiljattain ystäväni Oonan. Hän kertoi minulle elämästään, ja hänen positiivisuutensa ja avoimuutensa tekivät minuun syvän vaikutuksen. Oonaan pystyin luottamaan täysin. Hänen elämänsä on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä. Oona on neljän lapsen äiti: vanhin on 22-vuotias, kaksoset ovat 15 ja nuorin tyttö on 5-vuotias. Erikoista on, että kaikki lapset ovat eri isistä, ja Oonalla on takanaan kolme avioliittoa.
Ensimmäinen avioliitto kariutui miehen jatkuvaan alkoholismiin, eikä mies koskaan suostunut hakemaan apua. Toisen liittonsa Oona solmi miehen kanssa, joka eli hänen ja anoppinsa kustannuksella. Tämäkin liitto päättyi eroon Oonan ollessa 33. Samoihin aikoihin Oona työskenteli ison suomalaisyrityksen asiakaspalvelukeskuksessa, eikä arki ollut helppoa enemmänkin sekoilua.
Ajan myötä ensimmäinen mies hakeutui hoitoon, ja heidän välinen suhteensa parani. Oona antoi hänen nähdä heidän yhteistä poikaansa ja mies myös tuki taloudellisesti. Toinen mies taas katosi jälkiä jättämättä, eikä osoittanut mitään kiinnostusta kaksosiin. Vuosien varrella Oona tapaili useita miehiä, mutta mitään vakavaa ei koskaan syntynyt. Nykyisen miehensä hän tapasi somen kautta.
Joulun aikaan Oona suunnitteli matkaa Turkuun, ja juuri siellä asui mies, jonka kanssa hän oli kirjoitellut netissä. He tapasivat, syttyi intohimoinen rakkaustarina ja monta ihanaa yötä meren rannalla. Lopulta Oona muutti Turkuun miehen luokse ja kaksoset aloittivat koulun siellä. Mutta tämä suhdekin päättyi pian mies päätti, ettei muuttaminen eikä avioliitto kuitenkaan sopineet hänelle, ja pyysi eroa. Oona jäi kuitenkin Turkuun, sillä oli ihastunut paikkaan. Esikoinen päätti muuttaa isänsä luokse, eikä Oona asettunut vastaan.
Jottei elämä kävisi liian yksinäiseksi, Oona kirjautui deittisivustolle, tapasi monia miehiä ja nautti hetkistä ilman aikomusta sitoutua. Eräänä päivänä hän tutustui Pasiin, joka oli häntä vuoden nuorempi torniolainen, eikä koskaan ollut asunut muualla. Kemia loksahti heti kohdilleen, ja kymmenen kuukauden kuluttua he menivät naimisiin. Pasilla ei ollut lapsia, ja Oona synnytti heidän yhteisen tyttärensä. Nyt heillä on oma talo, pihapiiri ja pieni maatila Varsinais-Suomessa. On ihmeellistä, ettei heidän unelmistaan tarvinnut neuvotella kaikki loksahti luonnostaan paikoilleen.
Oonan tarina sai minut ymmärtämään, ettei koskaan kannata luovuttaa. Itsestään pitää pitää huolta ja rakastaa itseään ensin. Ei kannata juosta miesten tai avioliiton perässä tärkeintä on arvostaa elämää ja olla antamatta surulle valtaa liikaa. Lasten saaminen ei ole este, sillä aina löytyy joku, joka hyväksyy ja rakastaa sinua, oli tilanne mikä tahansa. Rakasta itseäsi ja ole kiitollinen elämästä se on tärkeintä.
