Kesällä olin unenomaisessa paastoklinikassa keskellä sumuista järvenselkää. Puut humisivat hiljaa kuin vanhat shamaanit ja kehoani putsattiin joka aamu haalealla puolukkamehulla. Eräänä päivänä keräsin itseni auringolle, ja viereisellä riippukeinulla makasi erikoinen, oudon kaunis tyttö kuin tähtien unesta revitty, silmät sinertävät kuin avanto.
Tutustuimme hän sanoi nimekseen Kaisa. Juttelimme paaston tavoitteista harhakuvamaiseen tapaan.
Tarvitsen vain 400 gramman pudotuksen, hän sanoi vakavana.
Nauroin pehmeästi, luulin vitsiksi. Ei ollut.
Olen asunut vuoden jo näin. Lihava, poikaystävä uhkasi jättää, jos en laihdu… Näetkö ja hän nipisti vatsanahkaansa kuin ruisleipäpalan.
Häpeän yhtyä istumaan…
Kului pitkä tovi Kaisan sanomat mielessäni soiden läpi utuisen olotilan. Nimesin hänet mielessäni Kaisa 400 grammaniksi.
Taisi hänen kumppaninsa ajatusmaailma olla sellainen, että kaltaiseni kelpaavat vain tiputettaviksi jäävuorelle, sillä jonkunlainen Karjalan Virtuaali-Sparta kehottaa, että pulleille pulleroille ei ole sijaa.
Samana uniyönä leijailin suureen juhlaan helsinkiläisessä ravintolassa. Siellä istui silmiinpistävä nainen kultaisessa nojatuolissa, jalka ristiin ja sukka hohti kuin Lapin revontulet. Kengän korko keikkui varpailla, hän siemaili raikasta vettä viinilasista, ja jokainen mies katsoi kuin olisi nähnyt revontulen.
Sitten paikalle ui hänen miehensä: tervehti kaikki miehet, mutta naiselleen sihisi hampaidensa välistä: Peitä nuo reidet, etkö häpeä…
Nainen siristeli suu vinossa, punehtui ja pyysi tarjoilijalta viltin vaikka istui takkatulen lämpimässä ja loppuillan hän kyhjötti kuin syksyn räkättirastas oksalla.
Jossain syvän unimetsän polulla avasin kirjailijoiden elämäkertoja, etsin oivallusta heidän salaisuuksiinsa mutta pian jätin, koska ei pystynyt sopimaan yhteen: runoilijan arjen hetteikkö ja ihmeen jalostama sana.
Jätin tutkimisen lopulta Eino Leinon kohdalla. Rakkaus Katri Valaan oli minulle deminäistä, mutta en kyennyt sulattamaan kaikkea hänen elämästään. Hänelläkin oli ohikiitäviä hetkiä pimeän kanssa, kummallisia haluja kuoleman liepeillä… Kun hänen vaimonsa, Aino, sairastui viidennen lapsen jälkeen ja lääkärit kielsivät enempää synnytystä, mitä hän vastasi? No mitä minä hänellä sitten teen. Aino synnytti lopulta 13 lasta.
Instagramini on outo uni, jossa elävät barbimaiset porilaiset. Päivät koostuvat lumisista spa-hoidoista, infrapunasaunan hehkusta ja juoksusta tyhjällä niityllä. Kauneusihanteet leijailevat pakkasen keskellä. He ovat ammatikseen kauniita, se vaatii enempi kuin suolasienien säilöntä. Tyttöset tahtovat rakastetuksi tulemista, kauneuden kautta, niin että pojat voisivat valita.
Ja pojat, he harhailevat samanlaisten muovipäiden välissä, eivätkä enää erota puolukkaa mustikasta…
Unessani kuljin mieheni kanssa torilla, hän tonki siemenpusseja, minä harhailin koriste-esineiden joukossa pöllöt, oravat, tuulimyllyt ja reunalla seisovat puutarhatontut kukkahatun alla. Kaksi miestä pyöritteli tonttuja käsissään, huumorissa huljuileva kommentti katkesi kuin karkaava pilvi:
Valitse jo, veli, eilen pyörittelit niitä porttoja yhtä vakavana!
Naurahdin unessa pehmeästi.
Kaisa 400 g, Sanni Sukkasuoja, Aino 13 miten voi olla niin helppo unohtaa itsensä arvo, oma lämpö? Kuinka rakkauden nimissä annamme itsemme repiä rikkatavaraksi, kuin kaupan hyllyn vaillinaiseksi omenaksi?
Ei kukaan ole koskaan vakuuttanut minua paremmin kuin elämä itse: ulkokuori ja rakkaus eivät liity toisiinsa kuin ensilumi ja mustikkakausi.
Ystäväni löysi miehensä Oulun keskussairaalan vuodeosastolla parhaimmillaan vaaleanpunaisessa kylpytakissa, kalpeana, hiukset saparoilla, virtsapussi roikkuen hymyilleen. Silti toinen ihastui.
Katso Fridaa suomalaisittain vaikka Helene Schjerfbeck katso! Oletko koskaan nähnyt sellaisia kulmakarvoja? Häntä rakastettiin silti, ehkä juuri siksi.
Hammaslääkärikäyntini päättyi surrealistiseen repeämään: poskeni turposi kuin sorsanpoika, suuni halkesi, kuume poltti. Makasin kotona, syljin verta ja mies juotti pehmeää piimää, kun mikään muu ei mennyt alas. Piimäviikset koristivat huuliani. Peilistä katsoin, kuiskasin: Voi taivas ja itkin.
Mies tarttui käteeni: Olet upein nainen maan päällä, juuri nytkin! Menetkö naimisiin kanssani? Haluatko?
Kun paranin, ravintolassa soi sormus, polvistus, viininpunaiset ilmapallot, vieraat taputtivat, ja sanoin KYLLÄ.
Silti sydämeeni jäi eniten se ensimmäinen tarjous: elämän revityllä hetkellä rakkaus kuulosti todelliselta. Silloin uskoin koska kauneus ei ole pinta, eikä rakkaus täydellisyyttä.
Epätäydellisyytemme ovat juuri se, miksi meitä rakastetaan. Ne tekevät meistä meidät, vikkelät ja ainutkertaiset!
Täydellisyyttä ei ehkä olekaan ainakaan samanlaista meille kaikille. Jokaisella on omansa, jokaisessa oma lumo.
Päätin lopulta unessa hankkia hammasraudat. Hammaskalusto muljuaa kuin keväinen puro.
Mies sanoi: Rakastan hymyäsi juuri tuollaisena, ei tarvitse kiduttaa itseäsi, ellei se ole sinun toiveesi.
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen painoin unessa 118 kiloa, mies kehui minut hervottomaksi pullaksi, niin ettei jäänyt motivaatiota laihduttaa. Kun itse halusin, laihduin.
Katsoimme kuvia: minä ja vauva, pehmeänä sohvalla. Kysyin: Miksi et sanonut mitään, olin paksu ja mies nauroi: Sä olet ollut aina kuin lämmin voisilmäpulla, laihdut jos haluat, mulle olet täydellinen.
Viisi vuotta sitten psoriasis levisi minuun kuin karttapallolle, olimme lähdössä Saaristomerelle, en halunnut riisuutua rannalla.
Mies vain kysyi: Mikä tässä on nyt vikana? enkä osannut vastata, kun katsoi minua kuin olisin kukkia poiminut, ei huomannut läiskiä lainkaan.
En mainosta miestäni, vaan kumppanuutta. Jos joku vaatii sinua sopeutumaan hänen kauneusihanteisiinsa, se ei ole rakkaus se on valta.
Olet kuin kypsä omena oksalla: jos toinen näkee vain madonreiät, hän haluaa vain kontrollin, ei rakkautta.
Saat pelätä lähtemistä, mutta mieti mitä menetät? Tontun kärpässienilakilla?
Miehet, uroksen vietti on dominoida, mutta karisma ja voima pitäisi rakentaa keskinäiseen kunnioitukseen ja arvostukseen.
Alistumisen kuuluu olla valinta: valitset kulkea jonkun rinnalla, jos hän on lämmin, vahva ja herkkä. Ota kädestä kiinni ja kulje unessa kohti horisonttia valinta on sinun.
Mutta oikeus johdattaa pitää ansaita.
