Päiväkirjani Helsinki, syksyinen tiistai
Jani, oliko serkkusi Kerttu taas täällä? kysyin, vilkaisten puolityhjään jääkaappiin. Tuntuu, että aina kun Kerttu poikkeaa, ruokakaappi ammottaa tyhjyyttään.
Olihan hän, Jani myönsi. Kerttu valitti taas rahahuoliaan. Enhän minä voinut lähettää häntä kotiin tyhjin käsin, onhan hän sentään minun siskoni.
Annoitko sinä samalla vielä euroja?
Pari sataa euroa, Jani mutisi nolona. Kerttu kertoi, ettei Mikael saa töitä, ja vuokrarahatkin ovat tiukilla.
No, kuka olisi uskonut En ymmärrä miksi Kertun piti mennä naimisiin jo kaksikymppisenä? Miksei äitisi voinut estää sitä ajoissa?
Sinähän tunnet Kertun. Sillä kun on päättänyt jonkun, kukaan ei saa sitä toisiin aatoksiin. Mutta älä huoli, kyllä se vielä oppii pärjäämään omin avuin.
Huokaisin raskaasti. Omillaan pärjääminen on sinänsä hyvä, mutta tähän asti Kerttu on elänyt ihan vain sukulaisten lompakon varassa.
* * *
Mikaelkin on vielä nuori mies, joka vasta aloittelee työelämää. Se ei juurikaan hemmottele Kerttua kukkasin tai lahjoin. Kerttu taas ei halua työskennellä on aivan varma, että Mikaelin kuuluu elättää hänet.
Kertun ja Janin äiti, Aila, oli totta kai tyttärensä puolella. Hän näki, että nuorenparin varat olivat vähissä, ja auttoi aina rahalla. Aila myös vaati Janilta apua.
Onhan Kerttu vielä nuori nainen ja haluaa näyttää hyvältä, Aila puolusteli. Ja työt eivät miellytä häntä, eikä Mikael pulittaa euroja turhaan. Meidän kuuluu tukea tyttöä.
Jani auttoi minkä pystyi, mutten minä jaksanut enää katsella samaa koekuvioita. Miksi mieheni palkan osa valui siskolleen, kun me itsekin asuimme lähiössä vuokralla ja nipistimme menomme, jotta voisimme joskus ostaa oman asunnon?
* * *
Kerran kotiin tullessani huomasin Ailan ja Kertun seurustelevan Janin kanssa olohuoneessa. He lopettivat puheet saman tien minun astuessa sisään. Ilme oli vakava. Kysyin:
Onko taas joku tärkeä asia mielessä? Epäilen, että meiltä kaivataan taas apua.
Väärässä olet, Aila naurahti. Käsittelemme perheasioita, jotka eivät ihan sinuun kuulu.
Purskahdin epäuskoiseen nauruun ja lähdin keittiöön laittamaan päivällistä. Kohta Kerttu rymisteli perässä, avasi röyhkeästi jääkaapin, vilkaisi sinne ja sanoi pettyneenä:
Miten täällä on näin tyhjää? Etkö sinä Anna ehtinyt kauppaan?
Olin kyllä, vastasin ehkä hieman kireästi. Mutta palkka tulee vasta kahden päivän päästä, joten ostin vain kaikkein tarpeellisimmat. Jos haluat syödä, voin lämmittää keittoa.
En minä mitään peruskeittoa halua. En laita rahojani ruokaan tilaan pizzaa, sushia ja kahvittelen Mikaelin kanssa.
Miten Mikaelin palkka riittää moiseen? Tuhistat aina, ettei teillä ole rahaa.
No, siksi pyydänkin apua äidiltä ja Janilta. Siksihän sukua on, että autetaan.
Kohta Aila ja Kerttu lähtivät. Kysyin Jani:lta heti, miksi he kävivät.
Äiti aikoo myydä mökin ja haluaisi, että auttaisin järjestelyissä. Kaikki rahat menisivät Kertulle, jotta hänellä olisi hyvä alku aikuiseen elämään.
Anteeksi mitä? ällistyin. Eikö sinua harmita, että koko summa annetaan siskollesi? Itse säästämme asuntoon, mutta Kertun unelmat menevät kaiken edelle? Minusta rahahanat eivät tee Kertulle hyvää.
Anna, älä sekaannu tähän, Jani sanoi tylysti. Mökki on äidin eikä sinun. Hän saa antaa sen rahan kenelle haluaa.
Jani vaihtoi huonetta keskustelu oli hänelle loppuun käsitelty. Hän oli vilpittömästi ylpeä siitä, että pystyi antamaan ja auttamaan Kerttua.
* * *
Mökki myytiin pian. Oli itsestään selvää, ettei Kerttu suunnitellut järkevää käyttöä perintörahoille. Ravintolat, merkkivaatteet ja uudet kännykät rahaa paloi hyvään elämään.
Kun rahat loppuivat, Kerttu meni taas äidin luo valittamaan:
Nyt on rahat ihan finaalissa! Haluaisin ajokortin ja auton. Etteikö teidän perheessä ole enää mitään arvokasta myytävänä? Monessa perheessä vanhemmat ostavat jopa asuntoja lapsilleen Miksi meillä on näin nihkeä meininki?
Ailakin oli ällistynyt. Hän ei ollut uskonut, että tytär polttaisi mökkirahat tuossa ajassa. Aila kokosi itsensä ja sanoi:
Tiedätkö mitä, Kerttu. Meillä ei ole enempää. Ajattelin, että säästäisit, mutta nyt sinun täytyy mennä töihin. Olet opiskellut taloushallintoa voit yrittää johonkin firmaan.
En! Minä en istu koneella 816 ja pilaa silmiäni. Kyllä miehen ja äidin kuuluu elättää olen vasta kaksikymmentä! Syntyikö minut yksin pärjäämään? Kiitos vaan!
Odotahan nyt, Aila toppuutteli. Mietitään joku ratkaisu. Voisimme pyytää apua Janilta. Voidaan sanoa, että kyseessä on tärkeä meno. Heillä on kuitenkin asuntohanke, kyllä siitä varmaan jotain lohkeaa.
Anna tuskin antaa yhtään! Se kitsastelee jopa ruuassa. Onneksi Jani on höveli ja auttaa aina.
Mennään käymään heillä, Aila päätti. Se on järjestettävissä.
Tunnin päästä Aila ja Kerttu seisoivat meidän vuokra-asunnon ovella. Tiesin heti, että asiaa oli eivät tulleet kukkapuska kädessä, vaan vaatimuksia mukanaan.
Jani, meillä on tosi tärkeä pyyntö, Aila alkoi tuskin eteisessä. Vain sinä voit auttaa.
Jännitin. Nyt ne tarvitsee taas rahaa, ajattelin.
Mitä nyt on sattunut?
Kerttu haluaa ostaa auton, mutta mökkiraha meni jo, Aila sanoi nolosti. Ajattelimme, että voisitteko auttaa?
En voinut uskoa korviani:
Mitä ihmettä rahat ovat jo loppu? Mökkikin meni hyvällä hinnalla, missä kaikki meni? Kerttu, pitäisit joskus järjen ostoksissa!
Et sinä minua komentele! Kerttu tiuskaisi. Olen nuori nainen, en mikään kirpputorin harmaa hiiri! Haluan käydä ravintoloissa ja kauneushoitolassa. En aio pilata nuoruuttani kituuttaen!
Oletko koskaan harkinnut töitä? piikittelin. Se kuulemma auttaa, ettei tarvitse aina kerjätä muilta.
Jani yritti rauhoitella ennen isompaa riitaa:
No nyt, rauhoitutaan ensin. Meillä ei kyllä ole rahaa autoon, mutta voimme vähän auttaa.
Hyvä, poikani! Aila ilahtui. Tiesin, että olet meidän puolella.
Ajattelittekos kysyä minulta? puutuin keskusteluun. Minä en aio rahoittaa Kerttua sentilläkään. Sillä on mies, hänen vastuullaan on nyt.
Jani vilkaisi äitiinsä:
Anna, älä nyt hermostu. Onhan se meidän yhteistä rahaa, minäkin saan päättää. Sitä paitsi äiti pyytää vain lainaa hän palauttaa kyllä.
Totta kai maksan takaisin! Vai pidättekö minua huijarina? Autan Kerttua nyt ja maksan sitten teille.
Tunsin, kuinka minussa kihisi. Vielä pahempaa olisi menettää kaikki säästöt vuosien työstä.
Me ei kyllä voida auttaa, sanoin jo vähemmän jämäkästi, Meidän pitää priorisoida asunto, se on tärkeämpää kuin auto.
Mennään, äiti, Kerttu tiuskaisi. Näätkö, miten itsekkäitä nuo on? Vain heidän omat huolet kiinnostavat.
Kerttu paukutti oven perässään. Aila seurasi, mutta kuiskasi nyrpeästi vielä ovella Janille:
Jani, me jutellaan vielä. Anna vie täällä jo määräysvallan!
Heti kun ovi rusahti kiinni, Jani kääntyi minuun vihaisesti.
Miten voit olla noin itsekäs? Mitä äiti ajattelee nyt minusta? Että emme auta perhettä, vain raha kiinnostaa?
Onko tämä nyt hätätila? vastasin. Oletteko te koskaan auttaneet meitä asuntohankkeessa? Usko pois, sinun sukusi ei antaisi meille penniäkään.
Muutaman päivän päästä sovimme Janin kanssa tai niin luulin. En tiennyt, että hän salaa tiputti meidän asunto-säästöt äidilleen.
Kun Aila sai käteiskuoren käteensä, hän kiitti:
Oikein kasvatettu poika! Ei hätää ensin autat Kerttua, sitten Kerttu auttaa sinua. Älä sano Annalle! Nuori pari ehtii säästää myöhemmin.
* * *
Kerran selasin somea. Näin kuvan Kertusta uuden auton ratissa. Hän hyrisi onnea. Kysyin Janilta:
Tiesitkö, että Kertulla on jo auto? Onkohan Mikael saanut uutta rahaa jostain? Kylläpä sun sisko osaa järjestää asiat aina edukseen.
Joo, tiedän auton, Jani vältteli katsettani. Me kaikki kerättiin rahat kasaan, että saatiin Kertulle lahja.
Me kaikki? Saitko sinäkin mukaan? Mikset kertonut mitään?
Jani oli hiljaa. Ryntäsin lipaston luo, missä säilytettiin meidän säästöt. Koko rahamäärä oli kadonnut.
Mitä ihmettä? huusin. Sä otit meidän kaikki säästöt ja annoit ne Kertulle? Miten sä VOIT?
Jani, joka yleensä oli rauhallinen, räjähti:
Sillä ei ole väliä! Olen perheen pää ja päätän! Säästetään myöhemminkin asuntorahaa, mutta Kertun auto tarvittiin NYT. Jos halveksit sukulaisiani, mietin, haluanko edes olla sun kanssa!
Vai niin. No tiedätkö, minä puolestani mietin, haluanko sinut enää miehekseni. Oikeastaan olen jo päättänyt: Minä lähden nyt äidin luo ja otan puolen säästöistä mukaan!
Pakkasin nopeasti. Olin pettynyt ja odotin ehkä edes syyllistävän katseen tai pyynnön jäädä. Mutta Jani istui sohvalla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
No, tämä oli tässä. Lähden nyt, sanoin hiljaa ovella.
Lähde vain. Älä tule takaisin, jos et muutu, Jani vastasi kylmästi.
Muutin äidin luo. Kuukauden päästä tein avioerohakemuksen. On turhan raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei kunnioita sinua. Ai niin säästöt sain lopulta takaisin uhkaamalla oikeudella. Sitten nauroin tarinalle ystäville välillä pitää vain erota, kun toisten röyhkeys menee yli!
