Kaksi vuotta sitten äiti muutti luokseni, ja siitä lähtien kotimme on elänyt hänen rauhallisen mutta todella johdonmukaisen rytminsä mukaan.
Nimeni on Marja-Leena, ja äitini on jo 89-vuotias. Kaksi vuotta sitten hän tuli asumaan kanssani, ja meidän kaikkien arki soljuu nyt hänen hiljaisen järjestyksensä mukaisesti. Joka aamu, noin puoli kahdeksan aikaan, kuulen kun äiti nousee sängystään, juttelee hellästi meidän iäkkäälle, 23-vuotiaalle kissalle, ja ruokkii sen sellaisella huolenpidolla kuin kyseessä olisi pieni lapsi.
Sen jälkeen äiti valmistaa itse aamiaisen, kävelee lasitetulle kuistille, istahtaa kahvikuppi kädessään ja antaa itselleen aikaa rauhassa herätä kunnolla. Kun mieli on hereillä, hän tarttuu moppiin “ettei ruostuisi,” niin kuin hän aina sanoo ja pesee lattiat koko talosta (meillä on melkein 240 neliötä). Jos hänellä sattuu olemaan inspiraatiota, hän leipoo jotakin tai siivoaa keittiön, tekee vielä muutaman kevyen voimisteluliikkeen.
Lounaan jälkeen äidillä on omaa aikaa: ihonhoitoa, hiusten laittoa, pieniä arkirutiineja, jotka vaihtelevat päivittäin. Joskus hän penkoo valtavan vaatekaappinsa läpi ja alkaa lajitella vaatteita mitkä voisi antaa minulle, mitkä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja mitkä laittaa myyntiin Tori.fi:hin. Minä puolestani naureskelen hänelle:
Äiti, sinä voisit sijoittaa kaiken tämän ja asua nyt jossakin kartanossa.
Hän vain nauraa:
Minä pidän tavaroistani. Kyllähän nämä vielä joskus sinulle jäävät siskollasi kun ei ole tyyliä ollenkaan.
Nautinnoksi käymme viitisen kertaa viikossa kävelemässä järvenrantaa pitkin, aina noin viisi kilometriä kerrallaan. Kerran kuussa äiti tapaa ystäviään kahvilla. Kirjat ovat hänen suuri intohimonsa ja hän lukee pikkuhiljaa koko minun kirjahyllyni läpi. Joka päivä hän soittaa vanhemmalle siskolleen joka on jo 91-vuotias ja tämä tulee meille kylään pari kertaa vuodessa.
Kissan ohella äidin suurin rakkaus on tabletti, jonka annoin hänelle joululahjaksi. Hän etsii tietoa lempikirjailijoistaan ja säveltäjistään, kuuntelee vaihtoehtoisia uutisia, katsoo baletteja, oopperaa ja konsertteja. Joskus, myöhään illalla, kuulen hänen huoneestaan:
Pitäisi mennä nukkumaan… mutta joku laittoi Youtubesta Pavarottia!
Tuntuu että hän ja hänen siskonsa ovat todella voittaneet geenilotossa. Kuvakin, jonka olen säilyttänyt, on kahden vuoden takaa silloin äiti lensi Helsingistä Ouluun ja valitsi asunsa tarkkaan lentoa varten.
Tuo kuva on kamala, hän tokaisi.
Johon minä, tapani mukaan, vastasin:
Äiti, useimmat sinun ikäisesi eivät enää edes voisi näyttää tuolta tai elää noin itsenäisesti.
Olen asunut äidin kanssa jonkin aikaa, ja sen myötä olen tajunnut, että haluan olla hänen kaltainen Tämä nainen antaa voimaa jatkaa ja opettaa nauttimaan jokaisesta päivästä.
