Mikä sinun nimesi on, kaunokainen? Mies istahtaa tytön viereen. Senja! vastaa tyttö. Entä sinä? Minä olen Arto, minä ja äitisi tulemme asumaan yhdessä. Nyt me sinä, minä ja äitisi olemme yksi perhe!
Pian Senja ja hänen äitinsä muuttavat Arton luokse. Uusperheen isäpuolella on tilava kolmio Helsingissä, ja Senja saa aivan oman huoneen. Arto on ystävällinen ja ostaa usein Senjalle makeisia ja leluja, kun taas Senjan biologinen isä soittaa vain riidelläkseen äidin kanssa.
Jonkin ajan kuluttua äiti kertoo Senjalle, että hänen isällään on uusi perhe ja tämä on muuttanut pois. Senja kokee surua, sillä hän rakasti isäänsä. Äiti saattaa joskus korottaa ääntä ja antaa tukkapöllyä, mutta isä ei koskaan tee niin. Senja muistaa, kun vanhemmat erosivat ja äiti huusi isälle, jopa yritti lyödäkin. Se mikä jäi tytölle mieleen, oli äidin viimeinen tokaisu isälle:
Älä luulekaan, että olisit ollut se ensimmäinen joka minulle sarvet kasvatti, ne sinulla on olleet jo iät ja ajat, kuin nuorella hirvellä!
Sen jälkeen äiti pakkasi tavaransa ja uusi koti löytyi mummon luota Hämeenlinnasta. Tyttö ei ymmärtänyt, mistä isälle sarvet olisivat voineet kasvaa, kun mies oli muutenkin kalju eikä edes tukkaa ollut päässä. Näin vanhemmat erosivat lopullisesti.
Elämä Arton kanssa on mukavaa siihen saakka kun Senja aloittaa koulun ensimmäinen luokka Alppilan ala-asteella. Koulussa Senja ei viihdy, on välitunneilla villi ja vanhempia kutsutaan usein paikalle, joskus Arton pitää mennä äidin sijaan. Uusi isäpuoli suhtautuu vakavasti kasvatukseen ja tekee ahkerasti läksyjä yhdessä tytön kanssa.
Sinä et ole kukaan minulle, et voi käskeä minua! Senja toistelee joskus mummoltaan kuultua lausetta. Minähän tässä olen sinun isäsi, koska minä sinua elätän ja vaatetan. Arto vastaa takaisin.
Kun Senja täyttää kymmenen, hänen isänsä palaa Helsinkiin. Senja ymmärtää mitä sarvet tehdä tarkoittaa; ehkäpä isän nykyinen vaimo oli samaa maata, siksi mies jätti hänetkin. Varmaan se toinenkin akka laittoi sille uudet suut makiaksi, siksi se lähti, kommentoi äiti. Kun isä palasi, hän pyysi lupaa tavata tytärtään ja äiti suostui. Isä ja Senja ovat iloisia jälleennäkemisestään.
Miten menee? isä kysyy. Ei kovin hyvin, Senja vastaa. Isäpuoli sättii minua jatkuvasti. Sehän ei ole mikään oikea isä! Ei sillä ole mitään oikeutta huutaa! isä sanoo harmistuneena. Mummokin sanoo niin, eikä se isäpuolta kiinnosta. Tyttö liioittelee, vaikka Arto ei ole koskaan korottanut ääntä. Hän haluaa vain, että isä huolehtii hänestä. Järjestetään tämä kuntoon, isä lupaa. He kulkevat Hesperian puiston läpi, ja käy ilmi, ettei kaikilla kiipeilytelineillä saa leikkiä ilman vanhempaa mutta isä ei suostu mukaan karuselliin. Senja kertoo, että synttärit lähestyvät ja hän haaveilee uudesta puhelimesta. Kun äiti tulee hakemaan tytön, tämä sanoo ettei Arto koskaan huuda pienelle, mutta isä ei kuuntele.
Oikea pihis isä minulla! Senja valittaa Artolle. Ei ostanut mitään puistosta, pelkän jäätelön. Kierrettiin vaan ympäriinsä. Arto, sinä olet parempi kuin mun isä. Korjataanpa isäsi moka ja lähdetään lasten huvipuistoon viikonloppuna.
Ikävä kyllä retki peruuntuu, koska Artolla tulee töissä hankala tilanne. Uudesta puhelimesta vinkkailu jää sekin täysin huomiotta.
Isä, Arto petti minut! Senja kertoo itkun kanssa isälleen. Lupasi viedä huvipuistoon, mutta sanoi lopulta etten ansaitse mitään retkeä, enkä uutta puhelinta.
Vaikka tämä oli puppua, isä koki piston sydämessään ja osti tytölle puhelimen. Viime kerralla isä ei ottanut viitteistä vaaria, mutta nyt kun asiat menivät näin, oli lapsen toive toteutettava. Rahat riittivät vain edulliseen malliin, ei siihen hienoon jota Senja toivoi.
Etkö muka voinut odottaa synttäreihin asti? Arto kysyy. Minä haluan koiran! vastaa tyttö. Ei missään nimessä, sitä täytyy ulkoiluttaa ja tuskin sinä jaksat, kuten tavallista! isäpuoli vastaa.
Näistä sanoista Senja hermostuu, soittaa heti oikealle isälleen ja alkaa vuolaasti valittaa: Isä, ota minut pois täältä! Arto sättii ja pitää kasvatusta.
Tämän jälkeen kaikki riitelevät keskenään, ja lopulta Senja lähetetään taas mummolle. Sitten äiti tulee tavaroineen ja sanoo, että ero Arton kanssa on nyt varma. Senjan isä palaa äidin luo, sillä nainen osoittautuu raskaaksi. Nyt Senjalle ei tule uutta puhelinta eikä koiraa, ja mummo tuskin antaa tytölle edes kissaa!
