Tiskasin taas kolmatta päivää tiskit odottivat altaassa. Ei enää puhdasta mukia jäljellä, kahvikuppikin on kadonnut johonkin. Odotin, odotin… Mitä tässä pitäisi tehdä? Tulin töistä kotiin, nälkäisenä, ärtyneenä, ihan loppu. Ja ensimmäisenä pitäisi pestä koko tiskivuori, muuten ei löydy lautasia, joista syödä.
Ja jääkaapissa ei ole mitään syötävääkään. Laitoin vedenkeittimen päälle ja kattilan hellalle, vettä sentään löytyy. Ehkä keitän makkarat tai ihan vaan keitän ne. Olen aivan nälissäni. Enpä olisi ikinä uskonut, että elämä heittäisi tällaista kärsin tiskien ja nälän kanssa. Ja kuinka Erkki muistan Sanni-rouvan tekemän hernesopan! Voi kun olisi nyt sellaista keittoa…
Ja ne piirakat! Ja voitaikinapalat, kaikilla hullunkurisilla täytteillä. Ja perunalaatikko Sannin spesiaali. Ja mikä järjestys, mikä puhtaus kodissa! Kun töistä tuli, kaikki loisti ja tuoksui raikkaalta. Nyt noh.
Miksi en huomannut sitä aiemmin? Luulin, että Sanni ei kaipaa muuta kuin pyykkikoneen ja patojen keskelle.
Näin kerran Elinan. Kaunis, minihameessa, korkokengissä. Astui ulos kauneushoitolasta viimeisen päälle laitettu. Silloin ajattelin, että siinäpä jotakin erityistä…
En itse käynyt hoitoloissa, en käyttänyt penniäkään tukkaan, en edes pitänyt hiusten värjäilystä. En myöskään muotiliikkeissä kuljeskellut. Vaikka Sanni oli myös hoikka ja kaunis, hän ei vain ollut innostunut mistään hempeästä hömpötyksestä. Useimmiten farkut jalassa ja lenkkarit, juoksi markettiin tai touhusi kotona.
Olen rakastunut toiseen! ilmoitin Sannille kotiin tullessa. Ja lähden hänen luokseen! En halua pettää sinua.
Sanni jatkoi kermavaahtoa kakkuun. Ei edes kääntynyt ympäri. Enkä huomannut kyyneleitä hänen silmissään…
Kyllästyin siihen, että vaimon tilalla onkin emäntä, eikä nainen lainkaan. Varmaan siksi niin hurahdin Elinaan. Ja nyt teen kaikki tiskit, lattiat ja siivoamiset. En osaa kokata kovinkaan hyvin, ja öisin haaveilen Sannin piirakoista…
Elinalla on nyt uusi manikyyri, joten hän ei voi tiskata. Istuu sohvalla ja selaa muotilehteä, salongiin pitää päästä taas tukkaa laitattamaan. Pari mekkoa on lattialla ja korkkaritkin kompastuttavat, ei tiedä mitä pukea salonkiin. Eiliset lasitkin ovat vielä eteisessä, ei jaksanut viedä keittiöön.
Miksi vaihdoin mukavan vaimon laiskiaiseen? Ei tässä eloon jääminen kaukana ole… Joko keitän taas makaroonia? Nälkä kävisi!
