– Hei! Anteeksi, olen alakerran naapuri.
– Hetkinen, laitan musiikin hiljemmalle, huikkasi nuori nainen kevyessä kylpytakissa, viinilasi kädessä.
– Ei tarvitse, se ei haittaa. Miehen töistä soitettiin ja käsivät tulla heti työpaikalle.
– Onko kaikki kunnossa, terveydessä siis?
– Eivät sanoneet, vain että on kiire. Äidillekin on pitkä matka. Voisitko katsoa hetken poikani perään? Hän on seitsemän ja puoli. Periaatteessa hän pärjäisi yksinkin, mutta olen hermoraunio jo valmiiksi.
– Tietysti, vaihdan vaatteet ja tulen alas.
– Hän on aika rauhallinen tyyppi joko pelaa tabletilla tai kysyy kysymyksiä.
***
Nainen, nyt farkuissa ja valkoisessa topissa, istui keittiön pöydän ääressä, joi teetä ja puhui puhelimessa:
– Se Koskinen kirjanpidosta on kyllä täysi tohelo. Näkee heti, miten se flirttailee Pekka Juhani kanssa.
Poika astui keittiöön tabletti kädessä. Ohjelmasta raikui Mythbustersin riitely Jamie ja Adam kinastelivat omiaan. Pojan paidassa luki: Tulevaisuus on robottien!
– Oho, anteeksi, soitan myöhemmin takaisin. Nyt on hyväntekeväisyyspäivystys menossa. – Nainen laski luurin. – Moikka, mä olen täti Sini. Haluutko teetä?
– Ei kiitos. Olen Aleksi. Äiti kertoi. Ja te olette nätti… Tai no, äiti sanoo, että kaikki nätit ovat onnettomia. Isä taas sanoo äidille, että jos logiikka pitää, niin joko äiti on ruma tai avioliitto surkea.
– Teidän perheessä on kyllä värikäs huumori. Kiitos nätistä, onnettomuudesta olenkin vastaanotolla…
– Missä teidän mies on?
– Tuota… kävi kaupassa. Kolme vuotta sitten.
– Aa, niin! Se jätti teidät!
– Kuulehan, löytyykö teidän kaapista jotain vähän stydimpää kuin tee? Näiden juttujen jälkeen tarvii tukevaa…
– Ehkä jääkaapissa on viiniä.
– Kiitos, mutta otan kuitenkin teetä. Oon kylässä.
– Täti Sini, te tarvitsette uuden miehen.
– Aleksi, odotan että kasvat aikuiseksi. Mutta missä niitä olisi…
– Ketä etsit? Näin telkkarista ohjelman pitää visualisoida tarkasti.
– Linkkaa se ohjelma! Lyhyesti, haluaisin rikkaan, kivan, komean. Joka rakastaa mua ja hemmottelee.
– No mihin sellaista miestä tarvitset?
– Siis täh? Rakastaisin häntä täysillä, kävisin kylpylöissä.
– No mitä hyötyä se miehelle olisi? Jos se on fiksu, haluaa tasavertaisen kumppanin. Miksi se ottaisi kämpän ötökän…
– Vähänkö oikeesti… Missä teillä on se viini?
Nainen avasi jääkaapin, kaatoi teen lavuaariin ja lorautti mukiinsa valkoviiniä.
– Näin muuten ohjelman ökyrikkaiden vaimoista. Melkein kaikki alkoholisteja ja asuu kartanoissa vailla seuraa.
– Se, poikaseni Aleksi, on sitä ihanaa yksinäisyyttä. Ottoisitko lasillisen? Heh.
– Tiedätkö, kenet aion naida?
– Sinähän jo päätit että minut.
– No, oikeesti.
– No, kenen?
– Ainon. Käydään yhdessä robottikerhossa. Se on oikeesti fiksumpi kuin mä. Kerran kisassa Bluetooth-moduulit ei löytänyt toisiaan. Olin kauhuissani, robotti täysi mykkä. Aino vain rauhoitteli ja lähetti etsimään verkkoa metsästä. Siellä ei ollut häiriöitä ja kas, yhteys löytyi! Palattiin ja voitettiin koko kisa. Se on mun tiimi! Luotan siihen! Siinä on rakkautta!
Nainen kumosi viinimukinsa, täytti uudelleen.
– No jestas, Aino vei parhaan päältä. Vai pitäis mun sitten löytää mies duunista?
– Kyllä ne vahvat tyypit löytää itse. Ei niitä kaupassa myydä, toisin kuin tomaatit.
– Vai psykologi siellä… En kyllä tajua!
– Ryhdy itse rikkaaksi, kivaksi ja kauniiksi! Sillä tavalla löytyy!
– Mitä mä enää miehellä teen sitten? Matkustaisin, opettelisin englantia, lähtisin tanssikurssille, kokkaamaan! Vaikka tehdä tacoja!
– Mikä nyt estää?
– No, kun ei ole miestä maksamassa.
– Sittenhän oletkin ihan loiseläjä.
– Hei, älä hauku. Haluan vain tavallista naisen onnea.
– Katso vähemmän romanttisia leffoja! Koko elämä menee siihen että etsi sellaista höhlää, eikä elä elämäänsä!
– Pidäpä turpas kiinni! Mitä sinä muka ymmärrät! Mars huoneeseen, nero! Nukkumaan!
Poika marssi pois. Naisen silmät kostuivat. Lopetti viinin. Puhelin soi, hän painoi luurin kiinni. Silloin ulko-ovi aukesi ja sisään astui pariskunta, jotka olivat selvästi viettäneet railakasta iltaa.
– Kiitos hirmuisesti, että vahdit Aleksia! lauloi naapuri.
– Eipä kestä. Join vähän teidän viiniä…
– Älä suotta huoli.
– Näyttää siltä, ettei teillä mitään hätää?
– Ei, nämä hölmöt työtoverit jekuttivat. Meillä on vuosipäivä, ekan suudelman muistopäivä. Menin sen työpaikalle, siellä makasi lattialla lappu rinnassa “Olen Ruususen prinssi. Suutele!” Sitten ostettiin viiniä ja mentiin leffaan, ihan kuin opiskeluaikoina.
– Onko tämä joku salaliitto?! Nyt riittää!
– Miten Aleksi käyttäytyi? – kysyi pojan äiti ovelta.
– Huonosti. Aivan kamalasti. Voinko useamminkin vahtia, tarvii vähän kasvatusta…
