Tiedätkö, kyllä mä uskon, että perhe-elämän mukavuus rakentuu aika vahvasti luottamuksen varaan. Jos kotona odottaa aina vaan sellaista kylmyyttä ja epäilyksiä, niin siitä ei kyllä mitään rauhallista ja harmonista elämää saa aikaiseksi. Vähitellen sellainen meininki pilaa kaiken ja rikkoo läheisten välitkin.
Musta tuntuu, että luottamuksessa on monilla hankaluuksia, ja ei se yleensä ihan tyhjästä synny. Usein siinä taustalla on jotain aiempia kokemuksia jos vaikka nainen on joskus aiemmin tullut petetyksi, niin kai sitä vähän varovaisemmaksi tulee muitakin miehiä kohtaan. Ja jos se sama mies vielä on pettänyt, niin eihän siinä voi olla ihmettelemättä toisen menoja. Mutta se on sellainen juttu, että sille pitää yrittää tehdä jotain.
Tollainen jatkuva epäily pitää saada poikki oman takia ei vaan, että se olisi tärkeää kaikille, vaan ihan itselleen. Se rupeaa syömään suhdetta ja tekee elämästä huolehtimisen täyteistä. Ei se tarkoita sitä, että pitäisi sokeasti uskoa kaikkea, mutta jotenkin olisi hyvä oppia käsittelemään asioita rauhallisesti, eikä antaa jännityksen ja stressin kasvaa ylitsepääsemättömäksi.
Mun työkaveri, Jari, huomasi jossain kohtaa, että hänen vaimonsa, Anni, alkoi käydä ulkona aika usein. Aluksi Jari ei tehnyt siitä mitään numeroa, mutta sitten kun Anni lähti kaupungille jo toista kertaa saman viikon aikana, mies rupesi miettimään, mikä oikein on homman nimi. Eikä siinä vielä kaikki muutama viikko sitten, kun Jari etsi itselleen kenkiä eteisen kaapista, hän sattui törmäämään johonkin ihan kummalliseen.
Yhdessä Annin vanhassa kenkälaatikossa oli kasassa seteleitä euroja, eikä Anni ollut koskaan maininnut mitään ylimääräisestä rahasta. Vähän myöhemmin, samat rahat olivatkin poissa ja seuraavana päivänä Anni lähti taas ovesta ulos. Siinä vaiheessa Jari ei voinut enää olla miettimättä, mitä oikein tapahtuu, ja päätti lähteä vaimonsa perään.
Seurasipa hän sitten Anniakaan, niin kävi ilmi, että tämä poikkesi suoraan vastapäiseen kerrostaloon. Jari hipsi perässä ja kun rappukäytävässä, juuri ennen yläkerrosta, hän kuuli lukon naksahduksen. Hän juoksi heti ylös ja koputti oveen napakasti. Mutta oven avasikin paljon odotettua vanhempi rouva ei mikään nuori rakastaja.
Kävi ilmi, että Anni oli kerran aiemmin nähnyt tämän vanhan naisen kauppareissulla ja tarjoutunut auttamaan kantamaan ostokset ylös kotiin. Siitä lähtien Anni oli vieraillut kahdesti viikossa naisen luona auttamassa ostosten kanssa ja tuomassa yksinasuvalle rouvalle kaikkea, mitä tämä vaan tarvitsi. Ja ne rahat? Ne menivät vanhan rouvan arjen helpottamiseen: lääkkeisiin, maitoon ja leipään. Eihän Jari ollut osannut kuvitella tällaista, mutta kyllä tuo sai hänet näkemään vaimonsa ihan uudessa valossa.
