Ritva avioitui nuorena, isä löysi hänelle sulhasen juuri hänen täytettyään kahdeksantoista. Perheellä oli rahaa mitä muuta voisi onneen tarvita? Häät olivat hulppeat, koko kylä juhli. Ainoastaan tuore aviopari tunsi olonsa vieraaksi tästä riemusta.
Ritva piti sulhasestaan, vaikkei oikeastaan tuntenut häntä lainkaan. Hänen siskollaan, Helillä, ei ollut yhtä hyvä tuuri hän meni vanhemman miehen, naapurikylän nelikymppisen Laurin, kanssa naimisiin. Kaikki luulivat, että Heli jäisi vanhaksipiiaksi, mutta lopulta isä löysi hänellekin puolison ja lupasi myötäjäiset.
Nuoripari muutti Eeron taloon. Tilaa ei ollut paljoa, mutta kaikki oli heidän omaansa. Perheen pää lupasi, että kunhan saadaan lapsenlapsia, laajennetaan sitten.
Anoppi ei ollut hankala, vaan auttoi Ritvaa asettumaan ja sopeutumaan nuoren vaimon rooliin. Käly, Marjut, sen sijaan suhtautui uuteen tulokkaaseen vihamielisesti. Marjut oli vanhempi, mutta jäi asumaan vielä vanhemmilleen. Hänen isänsä naitti hänet, mutta vävy palautti morsiamen pian tavaroineen takaisin. Marjut osoittautui viekkaaksi kuin kettu. Hän ei halunnut pitää taloa pystyssä, eikä ollut kiinnostunut jatkamaan sukua. Niinpä hän eleli yksin.
Vanhan tavan mukaan miniästä tuli täysivaltainen emäntä vasta, kun poikalapsi syntyi. Siihen asti istuttava penkillä ja oltava hiljaa. Siksi jokainen tyttö miehelään päästyään yritti heti tulla raskaaksi.
Ritva valitsi saman keinon. Ennen raskaaksi tuloaan Marjut teetti hänellä aina raskaimmat ja likaisimmat työt. Siinä ei ollut edes järkeä taloon palkattiin kyllä apulaisiakin. Mutta tätä Marjut harrasti painostaakseen Ritvaa.
Kun Eero sai tietää tulevansa isäksi, hän suorastaan hehkui. Appivanhemmatkin iloitsivat ja olivat ylpeitä miniästään. Jo samana päivänä lähdettiin ostamaan rakennustarvikkeita uuden talon laajennukseen. Marjut melkein repi vaatteensa kateudesta. Hän ymmärsi, että saisi ahtautua tupaan loppuelämänsä vanhempiensa palvelijana. Ei kukaan häntä enää nai, ei kukaan rakennuta taloa…
Kuusi kuukautta hurahti ohi. Ritva heräsi keskellä yötä kolinaan. Ovella oli Marjut.
Mikä sinä siinä makaat? Onko kaikki työt tehty? Talossa kyllä, mutta mieheni ei päästä minua pihalle. Eiköhän päästä, olet vaan laiska! Mitä sinä oikein haluat? Kuinka puhut minulle? Aiotko kohta käskeä minuakin? Muistutan et ole vielä lapsiakaan saanut, että saisit täällä komentaa! En minä mitään sellaista ole… Et ole yhtään mitään täällä, etkä ole lapsesikaan! Ymmärrätkö?
Marjut raivosi kuin hullu. Hän paiskoi esineitä, huusi niin että katto tärisi. Appiukko tuli juosten sisään ja kiskoi riehuvan tyttärensä pois. Ritva silitteli hiljaa vatsansa pyöristynyttä muotoa ja rauhoittui. Kyllä kaikki vielä järjestyy. Kaikki menee varmasti hyvin…
