On eräs nainen, jonka kanssa olen ollut koulukaveri. Olkoon hänen nimensä Aino. Aino oli kouluaikoina todellinen diiva. Kun koulu loppui, hän meni Helsingin yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Myöhemmin hän päätti hankkia toisenkin tutkinnon ja ilmoittautui opiskelemaan kauppatieteitä ja johtamista.
Yliopistossa Aino tapasi miehen, josta tuli hänen puolisonsa. Mies tienasi hyvin, eikä painostanut Ainoa töihin, joten tämä saattoi rauhassa panostaa opintoihinsa ja viettää huoletonta elämää.
Kun Aino sai toisenkin tutkintonsa valmiiksi, hän ei mennyt töihin vaan jäi kotiin. Kun ystävät kyselivät asiasta, Aino vastasi olevansa tyytyväinen elämäänsä. Hänen mukaansa mies arvosti siistiä ja viihtyisää kotia, eikä hän olisi pystynyt huolehtimaan siitä, jos kävisi töissä. Mies antoi Ainolle rahaa kaikkeen mitä hän halusi, oli kyse sitten kauneushoidoista tai kuntosalijäsenyydestä.
Näin he elivät. Aino kertoo, että välillä mies mainitsi kuinka toivoi lasta. Aino ei kuitenkaan halunnut puhua aiheesta. Hän ei toivonut lasta lainkaan; tärkeämpää hänelle oli oma vartalo, terveys ja vapaa-aika.
Avioliiitossa he kestivät noin kaksitoista vuotta, kunnes lopulta päättivät erota. Aino ei suostu kertomaan tarkalleen, mitä tapahtui, eikä minullakaan ole halua arvailla. Mies muutti pois ja tukeminen loppui siihen.
Nyt Aino saa hieman rahallista tukea isältään, joka on vielä työelämässä. Nämä summat eivät tietenkään riitä ylläpitämään Ainon totuttua elämäntyyliä. Isä onkin jo monta kertaa sanonut, että olisi korkea aika Ainonkin mennä töihin onhan nainen jo kolmenkymmenenviiden ikäinen.
Nyt Aino on alkanut kysellä meidän vanhalta luokalta apua työnhaussa. Yksi meistä pyörittää liikettä kauppakeskuksessa ja tarjosi Ainolle työtä myymäläapulaisena. Aino kuitenkin kieltäytyi, koska hänen mukaansa hänellä on liian korkea koulutus sellaiseen “roskan pyörittelyyn”.
Onhan tämä melko koomista. Ei työkokemusta pätkääkään, koska valmistumisestakin on jo aikaa, mutta vaatimukset ovat taivaissa. Aino tavoittelee johtajan paikkaa hyvällä palkalla.
Miten tällaisessa tilanteessa voisi löytää töitä, kun on kolmekymmentäviisi vuotias eikä ole koskaan ollut oikeissa töissä? Mitä mieltä olette?
