Kuule, tällainen tarina tuli mieleen eräästä tutusta sanotaan vaikka että hänen nimensä on Aino. Hän valmistui yliopistosta ja sai heti työpaikan hyvästä firmasta Helsingissä. Siellä työporukka oli sellainen, jossa kaikki viihtyivät ja auttoivat toisiaan, ja kun Aino tuli mukaan, porukan fiilis vain parani entisestään. Hän oli tosi ystävällinen ja sellainen tyyppi, jonka kanssa juttelu tuntui heti luontevalta. Ja tiedätkö, oli mahdotonta olla luottamatta häneen.
Aino asui ihan toimiston lähellä, upouudessa kerrostalossa. Eräs työtoveri, Mikko, ihastui häneen heti ensi tapaamisella. Kun Mikko kuuli Ainon omistavan yksiön, silmät loisti siihen malliin että teki mieli nauraa. Mikko oli pian kolmekymppinen eikä hänellä ollut oikein mitään omaaasui maalla ja vinkui aina miten raskasta oli pendelöidä töihin Helsinkiin. Aina joku nainen otti Mikon yöksi kotiinsa, eikä se juuri koskaan käynyt omassa kämpässään. Ja Aino, no, hän oli ihan kuin unelmien tyttö! Kaikki tuntui täydelliseltä, ulkoa ja sisältä.
Mikko liimautui Ainoon kolmeksi vuodeksi. Aino reissasi paljon työmatkoilla ja tienasi hyvin, mutta Mikolla oli vähän opiskelijan meininkiä ja terveyskin reistaileva, lääkärissä käytiin tuon tuosta eikä lasta kuulunut. Häistä ei ollut puhetta, vaikka kaikki odottivat sitä jo. Välillä heidän esimiehensä vertasi Mikon ja Ainon suhdetta omiin sukulaisiinsa esimerkiksi siihen serkkuun, joka kosi rakastaan, mutta hieman ennen häitä naisella löytyi kolmannen vaiheen syöpä. Ne kuitenkin menivät naimisiin, ja mies jäi nuorena hoitamaan sairasta vaimoaan, kunnes tämä menehtyi.
Vuodet kuluivat, ja viimein Aino havahtui: “Tää äijä elelee mun ylläpidolla, asuu mun kämpässä, eikä edes mainitse häitä.” Aino otti itse aiheen puheeksi Mikon kanssa. Pian tämän jälkeen Mikko osti hänelle sormuksen ja kertoi että nyt mennään naimisiin. Kun Aino tuli taas kerran työmatkalta kotiin, Mikko kuitenkin sanoi: “En mä ole valmis naimisiin. Olen liian vastuuntuntoinen ihminen en kykene ottamaan toisen koko elämää omalle vastuulleni Jätä toi sormus sulle muistoksi meidän kauniista rakkaudesta.
Aino meni aivan tolaltaan siitä, että hänelle rakas ihminen antoi tällaisen yllätyksen. Esimies lähetti sitten Ainon työmatkalle ja passitti vielä ilmaisella teatterilipulla katsomaan näytelmää. Sanoi, että potkut tulee jos et mene ihan vitsillä tietenkin. Siellä teatterissa Aino istui sattumalta leskeksi jääneen pomon veljenpojan viereen. Ja siinä sitten kävi niin, että he viettivät kaikki vapaa-ajat yhdessä komennuksen aikana. Välit lämpenivät ja Aino tuli raskaaksi, molemmat olivat ihan onnessaan.
Häät järjestettiin nopeasti Helsingissä, ja Aino oli päivänsä prinsessa. Siitä on nyt kymmenen vuotta heillä on kaksi poikaa ja suunnittelevat kolmatta lasta. Sukupuolella ei ole väliä, kunhan lapsi on terve. Heidän perheensä on tosi lämmin ja yhteisöllinen, viihtyvät yhdessä ja tukevat toisiaan. Mikko taas no, hän ei ole vieläkään päättänyt mitä elämältä haluaa. Hän aina valittaa, että perhe on kallis ilo ei ikinä tullut tartuttua vastuuseen toisen ihmisen elämästä. Kun Mikko viimein maksoi autonsa lainan pois, marssi hän heti ostamaan uuden läppärin. Se ostos oli Mikosta vuoden suurin juttu! Saa nähdä, miten uutta lainaa taas maksellaan…
