En tullut toimeen anoppini kanssa.
Aluksi yritimme asua saman katon alla, mutta selvisimme siitä vain kuukauden.
Välini appiukkoon olivat ihan hyvät; löysimme nopeasti yhteisen sävelen. Mutta hänen vaimonsa kanssa kaikki oli paljon hankalampaa. En miellyttänyt häntä heti ensitapaamisesta lähtien.
Otit väärän kattilan! hän huusi minulle keität perunatkin ihan väärin…
Ja samantapaisia huomautuksia sain kuulla taukoamatta.
Muutimme sitten vuokrayksiöön, ja siellä sain tietää olevani raskaana. Appiukko otti asian puheeksi anopin kanssa ja kertoi tälle, ettei hänen tulisi aiheuttaa minulle stressiä, lapsenlapsen tähden.
Voi että, raskas ihminen, appiukko päivitteli, hänellä oli jo nuorena temperamentti, mutta vanhuudessa koko homma on mennyt ihan överiksi. Menin hänen kanssaan naimisiin, koska hän odotti minua varusmiespalveluksesta, ja sitten siihen jotenkin tottui.
Raskauden aikana anopista tuli yllättävän hiljainen. Mutta kun tyttäremme syntyi viisi viikkoa ennen laskettua aikaa, vaikka se ei vaikuttanut lapseen alkoivat uudelleen ongelmat.
Tämä ei ole sinun lapsesi, anoppi tokaisi miehelleni.
Oletko sokea? Etkö muka ymmärrä, miksi syntyi ennenaikaisesti? Sen täytyy olla toisen lapsi.
Onneksi mieheni puolusti minua ja asettui minulle tueksi näissä riidoissa. Viimeksi hän jopa heitti äitinsä ulos ovesta. Anoppi ei halunnut tavata lapsenlastaan eikä suostunut sopimaan kanssamme. Appiukko kuitenkin kävi usein kylässä ja toi tuliaisia, vaikka siitä kotona suuttiin.
En tiedä, mitä vanha mies oli tv:stä katsonut, mutta kolmen vuoden päästä hän vei tyttäreni kävelylle ja päätti salaa teettää isyystestin. Hän halusi antaa anopille opetuksen.
Eikö poikani ole kotona? appiukko kömpi hämmentyneenä ovenraosta hyvä niin. Sain juuri DNA-testin tulokset. Kävi ilmi, että vaimoni oli oikeassa. Kenen lapsen sinä synnytit? Tämä tyttö ei ole meidän!
Olin järkyttynyt. En tiennyt mitään koko testistä ja olin varma mieheni isyydestä.
Tämän jälkeen mieheni ja minä kävimme omissa testeissä ja isyys vahvistettiin. Kävi ilmi, ettei appiukko ollutkaan lapsen isoisä.
Näinkö hän odotti minua koko asepalveluksen ajan! appiukko raivosi.
He siis erosivat vanhuudessa, vaikka anoppi pitkään pyysi anteeksi.
Ennen kuin syytät toista, katso ensin itse peiliin.
