Käy peremmälle, äiti, ollaan jo ooteltu sua, sanoo poika Mikael, ja miniä tarttuu samantien hänen takkiinsa sekä ojentaa tohvelit anopille. Yhtäkkiä hänen hymynsä vaihtuu huoleksi kasvoilla.
Sirkka asteli olohuoneeseen muiden seuraan, mutta Aino nyökkäsi lattiaa kohti, ja Mikael huomasi saman kuin hänkin lattialle oli jäänyt märkiä jalanjälkiä. He vilkaisevat toisiaan, mutta päättävät olla puhumatta siitä ainakaan vielä.
Mikaelilla ja Ainolla oli iso ilouutinen: heille oli juuri vähän aikaa sitten syntynyt kaksoset, jotka olivat jo hieman kasvaneet, ja nyt oli päätetty juhlistaa asiaa läheisimpien kanssa.
Eläkkeellä oleva Sirkka-mummo toi pienokaisille ihania itse neulomiaan villapaitoja ja -sukkia, koska kaupasta ostamiseen ei tällä kertaa ollut varaa. Hänellä ei ollut sydäntä jättää tulematta kylään, vaikka oli meinannut, ettei tule tällä kertaa paikalle poika selvästi toivoi, että äiti olisi mukana näin tärkeänä päivänä.
Pojat olivat saaneet nimet Eero ja Kalevi. Sirkka ilahtui nimistä todella, koska hänen oma puolisonsa oli ollut Kalevi ja isä Eero. Mikael oli siis jatkanut perinteitä, mikä sai Sirkan sydämen sykkimään ylpeydestä.
Voi miten ihana hän on, aivan kuin sinä, Aino. Ja tämä toinen taas selvästi isäänsä tullut, Mikael. Tai enpä tiedä enää, kun kaksoset ovat niin saman näköisiä, ihan kuin kaksi marjaa, Sirkka pyöri vauvankehdon ympärillä ja nauroi iloisena, kuka nyt olikaan kumpi.
Mikael ja Aino naurahtivat avoimesti, sillä mummon ilo ja pieni huoli lämmittivät mieltä.
Juhlien jälkeen vieraat lähtivät, ja Sirkka alkoi tehdä lähtöä myös. Aino vilkaisi miestään, ja Mikael ehdotti äidilleen, että jäisi yöksi:
Äiti, jospa jäisitkin meille? On jo myöhä, eikä bussejakaan ehkä enää kulje. Voisit auttaa Ainoa vauvojen kanssa tänään heidät täytyisi kylvettää ja laittaa nukkumaan.
No, jos kerran niin toivot, Mikael, niin jään, Sirkka myöntyi.
Hän auttoi miniää siivoamaan pöydän ja tiskasi, laittoi kaiken paikoilleen. Sitten siirryttiin joukolla kylvettämään vauvoja. Mummon katseesta näkyi onni. Aino ojensi hänelle yhden kaksosista syliin, mutta Sirkka epäröi hän pelkäsi, että pieni voisi livahtaa käsistä.
Äiti, sait sinäkin Mikaelin kasvatettua ihan hyvin ilman pudotteluja tokaisi Aino hymyillen.
No mutta siitä onkin jo ikuisuus, tuskin enää edes osaan pitää vauvaa sylissä, Sirkka naurahti.
Aino laski Eeron Sirkan syliin, ja lapsi nukahti siihen heti, kuin olisi tuntenut olevansa turvassa. Samaan aikaan Aino keinutti hellästi Kalevia.
Sirkalle laitettiin oma huone, jotta saisi nukkua rauhassa, mutta uni ei meinannut tulla. Hän kuunteli tarkkaan, köhisevätkö pojat tai tarvitsevatko he jotakuta. Lopulta väsymys vei voiton ja hän nukahti kunnolla vasta aamuyöstä.
Kun Sirkka heräsi, Aino oli ehtinyt tehdä jo aamiaisen, ja pojat nukkuivat edelleen.
Missä Mikael on? Sirkka ihmetteli, kun keittiössä oli vain Aino.
Tule pöytään vaan, hän palaa ihan kohta, Aino hymyili rauhoittavasti.
Hetken päästä Mikael saapuikin kotiin kantaen isoa laatikkoa sylissään.
Äiti, tämä on sulle. Avaa vaan rohkeasti, Mikael virnisti iloisena.
Sirkka avasi laatikon ja näki siellä uudet, lämpimät saappaat. Hän oli niin yllättynyt, ettei saanut sanaa suustaan.
Eivät kai nämä nyt niin arvokkaat ole, että en minä tätä voisi hyväksyä, Sirkka kyynelehti.
Ei mikään ole tärkeämpää kuin sinä, äiti. Laita vaan jalkaan ja pidä hyvänä Mikael hymyili lempeästi.
Sirkka sovitti saappaita, eikä voinut käsittää, miten lapset tiesivät, että hänellä oli kengistä pulaa. Vanhoista kengistä ei olisi ollut enää mihinkään rahaa uusiin ei ollut, eikä niitä olisi saanut edes enää paikattua.
Yhtäkkiä toinen pojista alkoi itkeä, ja mummo, uudet saappaat jalassaan, juoksi heidän luokseen.
Sä olet kyllä ihana, kiitos Mikael kuiskasi vaimolleen. En olisi kyllä itse tajunnut tätä.
No, ei siinä paljoa miettimistä ollut. Äiti tuli eilen käymään märissä kengissä, ja kun katsoin lattialle jääneitä jälkiä sekä hänen rikkinäisiä kenkiään, tajusin heti. Meille tämä kolme tonnia on toki iso meno, mutta tienataan vielä uudet, sun äidille se olisi aivan mahdoton summa. Hän ansaitsee tämän, Aino sanoi ja halasi miestään hellästi.
Sirkalla oli sydän täynnä lämpöä oliko se uusien saappaiden ansiota vai siitä, että tunsi taas kuuluvansa joukkoon, oli tärkeä ja rakastettu lapsilleen mene ja tiedä.
