Äitini on nyt 73-vuotias. Hän on varsin nykyaikainen nainen arvostettavasta iästään huolimatta, ja vielä hyvin aktiivinenkin. Hän eli neljäkymmentä vuotta onnellisessa avioliitossa isämme kanssa. Emme voisi olla kiitollisempia siitä, että olemme saaneet kasvaa tällaisessa perheessä.
Isä ja äiti rakastivat toisiaan kovasti, joten kun äiti oli 63-vuotias ja isä menehtyi, äiti tuskin selvisi siitä kaikesta. Me tuimme häntä niin paljon kuin vain kykenimme, ehdotimme jopa, että hän muuttaisi jommankumman meistä luo, mutta hän kieltäytyi kerta toisensa jälkeen. Hän sanoi, että hänellä on ystäviä täällä ja halusi asua samassa kodissa, jossa oli ollut onnellinen isän kanssa.
Vuosien myötä suru helpotti ja myöhemmät keskustelut isästä eivät enää saaneet äitiä itkemään. Pystyimme istumaan rauhassa pöydän ääressä, muistelemaan onnellisia ja iloisia hetkiä. Ja äiti vaikutti jopa hieman nuoremmalta.
Taas kerran minä ja veljeni sekä omat perheemme menemme äidin luokse kylään. Hän kuitenkin ilmoittaa jo eteisestä, että hänellä on vieras kotona miespuolinen ystävä ja meidän tulisi suhtautua häneen kunnioittavasti. Olimme tietysti hieman hämmentyneitä uutisesta. Aikaisemmin äiti oli sanonut, ettei koskaan enää alkaisi parisuhteeseen kenenkään kanssa.
Hän oli aina todennut, ettei vanhana halua enää huolehtia miehestä on parempi pärjätä yksin. Miehiä ei kuulemma tarvitse ollenkaan. Ja nyt pöydän ääressä on ystävä. Kyllä me aikuisina ymmärrämme, mitä tässä tarkoitetaan ystävyyskin voi olla jotain muuta. Olemme hieman epävarmoja siitä, pitäisikö sanoa äidille jotain, mutta emme oikeastaan pidä tilanteesta. Toisaalta, hän on kokenut nainen ja nähnyt paljon elämässään. Hänellä on täysi oikeus päättää itse, haluaako hän rakentaa suhdetta jonkun kanssa vai ei. Tulemme varmasti tukemaan häntä.
Istuimme pöytään, miehen nimi oli Eero. Hän näytti noin kuusikymppiseltä, tummat hiukset hyvin hoidettuina ja päällä kallis puku. Ensivaikutelman perusteella olisi voinut luulla, että hän on liikemies, mutta todellisuudessa hän oli tavallinen eläkeläinen. Eero oli todella puhelias ja kertoi paljon vitsejä sekä hauskoja tarinoita. Mutta mikä ärsytti eniten, hän ei paljastanut itsestään mitään ja vaihtoi aina puheenaihetta, kun yritimme kysyä hänestä jotain. Lyhyesti sanottuna, emme pitäneet hänestä. Sitäkin enemmän, kun hän ensi kertaa tavattuamme suoraan pyysi veljeltäni rahaa lainaksi. Kaikki oli heti selvää. Ainakin meille, mutta äidille ei.
Äiti itkien vielä pyysi veljeäni auttamaan ja veljeni teki niin. Kaksi päivää myöhemmin saimme viestin: Eeron tytär soitti ja kertoi, että hänen isänsä on huijari. Eero etsii yksinäisiä vanhuksia, lumovaa heidät ja elää heidän kustannuksellaan. Kun rahat loppuvat, hän katoaa. Näin hän on jo huijannut kymmenen naista. Ilmoitimme veljelleni heti, hän yritti soittaa Eerolle, mutta puhelin oli pois päältä. Osoitteessa, jonka Eero oli antanut, asui aivan eri ihmisiä. Näin veljeni menetti rahaa, ja äitin sydän on särkynyt.
