No kuule, mun on pakko kertoa sulle, miten kävi Sannalle. Sanna sai aikoinaan tosi vaikean synnytyksen, ja lääkärit sanoi suoraan, ettei hän voisi enää saada lisää lapsia. Kun hänen miehensä, Erkka, kuuli tästä, niin hänen käytöksensä muuttui heti kylmäksi Sannaa kohtaan. Siitä meni puoli vuotta. Ja voitko kuvitella, Erkka ei pelkästään alkanut pettää Sannaa, vaan hänen uusi rakastajansa odotti kaksosia. Ilman mitään epäröintiä Erkka jätti Sannan ja heidän pienen tyttärensä talvella yksin. Sanna jäi kasvattamaan Ainoa yksin.
Aino, se Sannan tyttö, oli pienestä pitäen tosi utelias ja osallistui kaikenlaisiin harrastuksiin. Hän rakasti leikkiä nukeilla, laittoi ne usein rinkiin ja leikki opettajaa. Sannalle ei ollut suurempaa onnea kuin seurata Ainoa puuhissaan.
Aino tuli kouluiässä tosi hyvin toimeen muiden kanssa ja oli usein luokkansa johtohahmo. Myöhemmin, kun Aino rupesi seurustelemaan pojan kanssa, Sanna vähän kummasteli se poika oli vähän erikoinen. He kävivät lähinnä festareilla ja nuorille suunnatuissa tapahtumissa. Molemmat rakasti musiikkia: Aino soitti rumpuja ja poika kitaraa. Jossain vaiheessa niiden bändi alkoi keikkailla ja niillä alkoi mennä oikeasti hyvin. Elämä tuntui kevyeltä ja huoletonta. Vuosien mittaan Sanna alkoi kuitenkin huolestua enemmän ja enemmän Ainoista. Hän toivoi jo kovasti saavansa lapsenlapsia. Siihen aikaan Aino oli jo 29-vuotias.
Yhtenä iltana Sanna sanoi: Kuule tyttö, eikö nyt olisi jo aika miettiä perheenlisäystä?
Aino huokaisi siihen: Äiti, haluatko sä, että musta tulee kuin Maija-täti? Sillä on neljä lasta, eikä se näe mitään muuta kuin sen oman kodin. Istuu kotona, kokkaa, siivoaa ja leikkii lasten kanssa. Onko se muka jotain elämää?
No miksi sinun täytyisi olla kuin Maija-täti? Riittää, kun saat yhden lapsen, Sanna yritti.
Äiti hyvä, sun pitää nyt hyväksyä se, että me ei haluta lapsia. Jos joskus tulee sellainen hetki, että mieli muuttuu, niin voidaan vaikka adoptoida lapsi.
Mutta oma lapsi on aina eri asia. Mieti nyt vähän vielä.
En halua enää puhua tästä aiheesta, Aino sanoi painokkaasti.
Lopulta Aino päätti kertoa äidilleen koko totuuden. Ehkä aika toisi jotain muutosta vieläÄiti, mä tarvitsen nyt sun tukea. Ei siksi, että tekisin ratkaisuja niin kuin kaikki muut, vaan koska mä haluan elää omannäköistä elämää, Aino sanoi hiljaa. Meillä on yksi iso kiertue tulossa, ja se saattaa viedä meidät vuodeksi poissa Suomesta. Ja… Mä olen onnellinen just nyt. Tiedän, että sä haluat mulle parasta, mutta mun elämä ei ole jäänyt tyhjäksi, päinvastoin.
Sanna katsoi tytärtään naista, josta oli kasvanut rohkea, oman tiensä kulkija. Hän muisteli, miten yksin he olivat olleet silloin, kun Erkka jätti heidät. Kuinka hän oli pelännyt, ettei pystynyt tarjoamaan Ainoille kaikkea, mitä tämä ansaitsisi. Mutta siinä se tytär nyt oli, vahvempana kuin Sanna itse oli koskaan ollut.
Yhtäkkiä Sanna huomasi hymyilevänsä. Aino, hän sanoi, ehkä mä olen ollut liian kiinni omissa toiveissani. Tärkeintä on, että sä teet omat valintasi, ja että oot onnellinen.
Aino hymyili, ja heidän katseensa kohtasivat. Kiitos, äiti.
Sinä iltana, kun kotitaloa täytti hienoinen rumpujen pärinä ja laulunsävel huljautti ilmaan uuden alun, Sanna ymmärsi: onni ei aina periydy äidiltä tyttärelle samassa muodossa, mutta se löytää kyllä tiensä, kun rakkaudelle antaa tilaa hengittää.
