Tuntuu, että maailmassa, jossa kaikki arvotetaan merkkivaatteiden ja hintalappujen mukaan, unohtuu usein se tärkeinihminen itse. Kirjoitan tämän muistiin, sillä eilinen ilta Hotelli Tornin kultaisessa salissa jätti lähtemättömän jäljen.
Kultaisessa juhlasalissa kristallit kimalsivat, ja kaikkialla näkyi silkkiä ja samettia. Sini seisoi säihkyvässä kultamekossaan, vierellään Jussi, jonka kädessä välkkyi vuosikertaviinitilaisuudelle sopiva lasi. Koko salin täytti huoleton naurun ja keskustelun sorina, kunnes ovella ilmestyi nuori nainenHilla.
Hillan yllä oli tavallinen, selvästi jo paljon nähnyt vaaleanruskea villakangastakki ja jalassa vaatimattomat matalat kengät. Sini katsoi Hilla vilpittömän ylenkatseellisesti ja astui tämän tielle. Jussi kumartui Sinille ja kuiskasi kuuluvasti:
“Luulisi, että siivoojat tietäisivät, mistä sisään pitää tulla.”
Sini mulkaisi Hilla kiireestä kantapäähän ja hymyili kylmästi:
“Kultaseni, ilmainen keittoruoka on kolme korttelia tästä. Sinä pilaat juhliemme tunnelman ja tyylin.”
Mutta Hilla ei kääntänyt katsettaan muualle. Hänen silmissään oli rauhaa ja arvokkuutta, jota muilla ei koko salissa ollut. Samassa heitä lähestyi nopeasti vanhempi herrasmies, Risto, säätiön johtaja, joka pukeutui arvokkaaseen pukuun. Sini ja Jussi valmistautuivat jo esittelyihin, mutta Risto kävelikin suoraan Hillan eteen, nyökkäsi syvään ja sanoi:
“Arvoisa neiti Nieminen! Suokaa anteeksi, yksityiskone tulikin aikataulua edellä. Sopimus holdingyhtiön ostosta odottaa allekirjoitustanne.”
Sinin kasvot vajosivat järkytyksestä. Hän puristi viinilasiaan niin, että se lipsahti kädestä ja lensi halki marmorin särkyen.
Hilla tarttui hymyillen avustajan ojentamaan kynään, ei riisunut takkiaankaan, ja allekirjoitti paperin varmoin ottein.
Sitten hän kääntyi Sinin puoleen ja sanoi matalalla, mutta kylmällä äänellä:
“Ai niin, Sini. Tämä ei enää ole sinun juhlasi. Ostin juuri tämän rakennuksen sekä miehesi yrityksen. Sinun ‘estetiikkasi’ ei enää kuulu suunnitelmiini. Turvamiehet, ystävällisesti saattakaa nämä henkilöt ulos.”
Sini ja Jussi jäivät seisomaan hämmentyneinä, kun vartijat kohteliaasti, mutta määrätietoisesti ohjasivat heidät ovesta.
Päiväkirjaani kirjoitan nyt: Älä koskaan aliarvioi ketään ihmistä vaatteiden perusteella. Kuluneen takin alla saattaa olla se henkilö, joka pian päättää sinun kohtalostasi.
