Kun Sepon sisko nukkui pois, mies hyppäsi bussiin ja ajoi pienelle pohjoissuomalaiselle kylälle hautajaisiin. Hänen vaimonsa, Terttu, jäi kotiin nivelrikko ja verenpaine, mitäs niille mahtaa. Terttu tiesi, että ukko tulee tänään takaisin, ja viritti kotona tunnelman kohdilleen: lautasille ladottiin muussia ja läjä poronkäristyskiekkoja.
Seppo asteli keittiöön.
No just ehdin päivälliselle, totesi Terttu kepeästi.
Seppo tuijotti Terttua sanomatta mitään, jotenkin liikuttavan omituisena.
Mikäs nyt? ihmetteli Terttu.
En tullut yksin, Seppo tokaisi.
Anteeksi kuinka? Kenen kanssa?
Terttu pääsi heti arvailemaan, että vanhuus kolkuttelee kulman takana: sitä tässä jo lepäilisi sohvalla ja muistelisi menneitä, enimmäkseen viimeistä kolmea vuotta.
Silloin Seppo oli vielä pirteä. Just täytti kuusikaks. Siskonsa asui kylällä, yksin. No, Seppo hoiti hautajaiset ja palasi kotiin…
Mutta mukanaan hän talutti sisälle laihan, hiljaisen tyttöresun:
Terttu, tämä on siskoni tytär Eeva.
Terttu viskasi Eevaan topakan katseen, mulkaisi miestä, mutta myöntyi:
Tervetuloa Eeva, pöytään vaan, kattelen lisää ruokaa.
Terttu tiesi miehen saapuvan, joten oli jo hoitanut keitokset: perunamuusia ja poronkäristystä. Hyvin valmisteltu ruokalista sillä pärjää.
Istuhan, Eeva. Syö, komensi Terttu lempeästi.
Tyttö ryhtyi aterioimaan, ja Terttu (aina tilannetajuinen) nyökkäsi Sepolle suuntaan: makkariin.
Seppo, mitä tämä kaikki nyt on? kuiskasi Terttu oven takana.
Terttu, anna Eevan asua meillä. Eevalla ei ole ketään.
Entäs siskosi tytär?
Ei edes tullut äitinsä hautajaisiin. Sisko kasvatti tytärtä kolmevuotiaasta yksin, ja nyt… ketään ei enää ole.
Kuule Seppo, mehän ollaan molemmat eläkeläisiä. Ei tämä terveys enää… montako vuotta Eeva tarvitsee kasvatusta?
Kaksitoista.
Että kahdeksaantoista asti olisi meidän huollettavana.
Saadaan tukea Eevasta. Siskon mökki myydään puolen vuoden päästä, siitäkin tulee vähän. Ja onhan meillä säästöä. Laura ja Teemu auttavat, jos tarvitsee, ovat sentään meidän lapsia.
Niilläkin on omat lapsikatras. Kaikki jo koululaisia, kohta rupeavat menemään naimisiin. Ollaan me luvattu niillekin auttaa.
Mutta Terttu, Eeva on kuitenkin minun siskonlapseni.
Ei edes oma veri, huokaisi Terttu. No, mennään nyt, ruoka jäähtyy.
Eeva katsoi pelokkaasti keittiöön rymisteleviä isovanhempia. Nousi jo jaloilleen:
Älkää viekö minua pois! Te olette ainoat, jotka minulla on. Autan teitä, ihan varmasti!
No elä hättäile, kyllä sinä täällä saat asua, rauhoitteli Terttu.
Vuosi kului. Sitten Seppo nukkui pois. Lapset tulivat, pitivät muotomaiset jäähyväiset ja istuivat äitinsä kanssa pöytään. Eeva livahti naapuriin aisti, että nyt käydään aikuisten keskustelua.
Äiti, mitä sinä sillä Eevalla? totesi Laura, toinen tytär. Et sinä enää mikään nuorikko ole. Tarviiko vanhoilla päivillä tuommoista riesaa?
Hän on Sepolta jäänyt sukulainen. Ja minulle tärkeä eikä sillä ole paikkaa mennä, Terttu parkui.
Annetaan se lastenkotiin, sanoi Laura. Meillä on itsellämme kolme lasta per nenä hoidettavaa riittää.
Teemu, poika, laski kätensä siskonsa olalle: Äidillä on jo tarpeeksi raskasta. Jos tykkää, että Eeva asuu luonaan, niin olkoon.
Lapset viivähtivät tovin kiireet odottivat, olihan kotona omat pesueet hääräämässä.
Terttu jäi Eevan sen “ei-oman” kanssa kaksin. Mutta Eeva oli ahkera ja avulias. Koeviikkoina meni hyvin, kotikin hoitui. Tertun vointi painui silti hissuksiin. Sisarukset tulivat taas käymään.
Oi että on huonot jalat. Onneksi Eeva auttaa, Terttu huokaisi. Aion jättää asunnon hänen nimiinsä.
Äiti, sinulla on kuusi lastenlasta! Oksana on kohta neljätoista, Mari viisitoista juuri tuossa iässä, että kohta etsitään jo puolisoakin.
Epäilen etteivät he tule mummon vaippaa vaihtamaan, Terttu vastasi.
Kesäloma! heti keksi Laura. Vien tytöt tänne koko kesäksi!
Kolmen päivän päästä tulivat lastenlapset, ja Eeva meni taas naapuriin. Mari ja Oksana riemuitsivat kun vanhemmat lähtivät, vapauduttiin kuin viimeisestäkin kahvasta.
Jo samana iltana tytöt laukkasivat laidasta laitaan kylää. Kun palasivat, mummo makasi sängyssä. Pyysi päästä vessaan, tytöille ilmeet venähtivät hapanneelle piimälle, mutta lupaa tehdä ja tekemänsä sitten tekivätkin.
Yöllä vettä pyyteli mummi, vasta kolmannella kerralla meni toinen tytöistä. Ja kun pitäisi kantaa mummo taas vessaan, rupesivat tytöt jopa arpomaan vuoroa.
Aamiainen, keittohommat, siivoaminen, syöttäminen kyllä siinä jo viimeisetkin intoilut hyytyivät. Kun tuli kylpyvuoro, sanoutuivat irti koko mummonhoidosta ja soittivat kotiinsa. Seuraavana päivänä olivat tipotiessään.
Terttu jäi taas Eevan kanssa kahdestaan. Nousi sängystä jo vaivoin.
Aika kului. Nyt Eeva kävi jo yhdeksättä luokkaa, piti asunnon siistinä, auttoi, laittoi ruuat sekä piti seuraa. Ajatukset Tertulla kävivät yhä raskaammiksi:
Ajatelkaa nyt, ei edes oma sukua ja kuitenkin pitää minut kuin oikea lapsenlapsi! Kolme, viisi vuotta… kyllä sille asunto kuuluu.
Vaivalloisesti Terttu nousi ylös ja kävi katsomassa uuden puhelimensa Seppo oli sen kuusikymmentävuotispäiville ostanut ja opettanut käyttöön. Terttu löysi sopivan notarion, soitti ja sopi.
Notari tuli jo seuraavana päivänä, paperit pistettiin kuntoon.
Heti Terttu sitten otti yhteyttä lapsiinsa. Parin päivän päästä he jo olivat ovella kolmioasunto Oulun Toppilassa, kakkoskerros kelpasi tulla katsomaan.
Äiti, oliko nyt ihan pakko? Laura aloitti. Muuta meille vuoroja, kuukausi minulla, kuukausi Teemulla. Myydään täältä tämä, sieltä jää muillekin taskurahaa.
Mitäs Eeva sitten?
Järjestetään lastenkotiin, sanoi Laura. Onhan sulla omia, verisukulaisia lapsenlapsia!
Hyvinhän minä tiedän miltä se tuntui, kun teidän piti minua katsoa, Terttu hymähti. Mutta Eeva on minulle rakkaampi. Ja ei huvita muutella kuukaudesta toiseen.
Anna olla, Laura, Teemu sanoi rauhallisesti. Äiti tietää parhaiten, mikä on hänelle hyväksi. Annetaan olla näin.
Lapset viipyivät pari päivää ja lähtivät jatkamaan elämäänsä. Eeva palasi naapurista ja livahti sisään.
Mummi, miksi Teemu-eno ja Laura-täti tulivat kylään? kysyi Eeva.
Kävivätpä vain, Terttu hymyili. Tulepas tänne minulla olisi sinulle asiaa.
Oletpa salaperäinen, mummi.
Nappaa tuo sininen kansio tuolta lipaston päältä.
Eeva toi kansion ja istahti viereen.
Laitoin asunnon sinun nimiisi, kaikki laput ovat tässä.
Mutta mummi miksi? Enhän minä ole oikein sukua.
Sinä olet rakkain! Älä koskaan jätä minua yksin!
Hei mummi et sinäkään ole koskaan jättänyt minua, ja minullakaan ei ole ketään läheisempää…
