Valpuri oli kiireellä menossa töihin, kun hän yhtäkkiä huomasi unohtaneensa puhelimensa kotiin. Hän päätti kääntyä takaisin, astui hissiin ja… Hissi jumiutui kahdeksanteen kerrokseen! Valpuri odotteli pelastusta, kunnes äkisti kuuli miehensä Henriin äänen käytävästä. Henri jutteli lämpimästi jonkun naisen kanssa.
Rakkaani, Henri kuiskasi lempeästi. En malta odottaa, että olemme taas yhdessä!
Tänään illalla, nainen vastasi. Odotan sinua kymmenen jälkeen.
Onko miehesi taas yövuorossa?
Koko tämän viikon, nainen kuiskasi hellästi. Lähtee puoli kymmeneltä ja palaa aamulla samaan aikaan. Hän palaa ihan kohta, meidän pitää kiiruhtaa.
Miksei se hissi nyt tule! Henri hermoili.
He puhua supattivat hissin oven edessä useamman minuutin ennen kuin tajusivat hissin olevan rikki, ja lähtivät alas portaita pitkin. Keskustelusta Valpuri kuuli, kuinka Henri kiitteli toista naista, Helkkaa, iloisista hetkistä ja salaisista tapaamisista.
Aluksi Valpuri ei uskonut kuulevansa omaa miestäänkäytävässähan saattoi puhua kuka vain! Mutta kun Henri mainittiin nimeltä ja Helkka tokaisi samoin myös Valpurin nimen, totuus iski kirpaisevasti: hänen miehensä pettää häntä naapurissa asuvan Helkan kanssa. Helkka asui neljännenkymmenen asunnossa talon kahdeksannessa kerroksessa.
Valpuri ei voinut uskoa korviaan!
No näin siis, Valpuri ajatteli. Hänellä onkin rakastajatar tässä talossa. Nytpä tiedän minne iltakävelysi vievät, raikasta ilmaa haukkaamaan. Tiedän tasan tarkkaan, missä sitä ilmaa oikein hengittelet. Kyllä minä näytän sinulle vielä kävelyt, niitä muistelet loppuikäsi
Lopulta huoltomiehet tulivat ja avasivat hissin oven. Mutta Valpurin päässä kyti jo suunnitelma
Oli melkein kymmenen illalla, kun Henri, kuten aina, ilmoitti lähtevänsä pienelle iltakävelylle.
Valpu, Henri sanoi. Olen tunnin verran ulkona.
Mutta ulkona sataa! Valpuri huudahti.
Sataa vai?
Eikö olisi parempi pysyä sisällä? Mene vaikka parvekkeelle, kyllä sielläkin voi hengittää raitista ilmaa.
Parveke ei kelpaa. Minun pitää kävellä. Ymmärräthän? Sydän tarvitsee liikuntaa. Parvekkeella on liian vähän tilaa.
Mutta entäs se sade?
Otan sateenvarjon mukaan. Ei siinä mitään, pysyn kuivana.
Niin, kunhan tiedät. Minä vain varoitan. Ehkä tänään olisi parasta pysyä sisällä.
Miksi juuri tänään?
Ei vain tunnu hyvältä päivältä, Henrikin.
Älä nyt niihin sun aavistuksiis luota. Palaan tunnin päästä.
Henri palasi vain puolen tunnin kuluttua; joku oli soittanut Helkan miehelle ja kertonut hänen vaimonsa pettävän häntä… naapurin kanssa!
Valpuri avasi oven, mutta vain ketjun verran.
Missä sateenvarjo ja takki ovat? Ja missä puvuntakki ja kengät? hän tivasi.
Minua vastaan tuli pari nuorta miestä kadulla! Voitko uskoa! Veivät kaikenmyös kengät! Päästä nyt sisään, olen jäässä.
Sun tavarasi olen pakannut ja ne ovat roskiksen vieressä. Käy tervehtimässä Helkkaa samalla.
Mitä Helkkaa?
Kahdeksannesta kerroksesta. Naapuri.
Valpuri sulki oven ja meni katsomaan televisiota.
Onneksi lapsemme ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan, hän ajatteli. Eivät joutuneet todistamaan tällaista häpeää.
Henri juoksi äkkiä roskiskuilulle, missä hän löysi matkalaukun, avasi ja puki vaatteensa. Sitten hän päätti ottaa taksin ja mennä äitinsä luo.
Siinä vaiheessa hän huomasi, että puhelin jäi rakastajattaren asuntoon. Niinpä Henri päätti palata ja pyytää Valpurilta puhelinta mutta jäi sitten jumiin hissiin, sillä koko talon sähköt oli katkaistu. Henri jäi hänkin kahdeksanteen kerrokseen, samaan paikkaan kuin Valpuri aiemmin.
Sähköt palautuivat ja hissin ovet aukesivat, mutta siihen mennessä Valpuri oli jo lähtenyt töihin. Henri ei omistanut avainta asuntoon, joka kuului vaimolleen.
Kun Henri laskeutui portaita alas kaiken varalta, kahdeksannessa kerroksessa hän törmäsi Helkkaan. Myös Helkalla oli matkalaukku ja hän odotti hissiä.
Onko mun puhelin sun hallussa? Henri kysyi.
On, Helkka vastasi pelästyneenä. Ja vaatteesi myös.
Hyvä
Sen pitemmittä puheitta he laskeutuivat hissillä alas yhdessä, mutta tilaamat taksit veivät heidät kumpaisenkin aivan eri suuntiin.
