Kuulepas, miten Tarjaista tuli äiti oman lämpimän sydämensä ansiosta
Tarja tuli juuri kotiin, raotteli rappukäytävän ovea ja huomasi oman asuntonsa oven edessä pahvilaatikon. Silmät pyöristyivät yllätyksestä. Laatikon sisällä, kyyryssä toistensa kyljessä, lepäsivät vanha koira ja kissa, molemmat selvästi jännittyneinä ja täristen.
Mikäs teillä on täällä meneillään? Ketäs te olette? Tarja kysyi puoliksi vitsillä, vaikka eihän ne pikku raukat tietenkään mitään vastanneet.
Silloin naapurin Irma-täti, ihan oikea stadilainen, avasi ovensa ja kurkkasi käytävään.
Tarja hei! Kuule, Valma tokais toiselta kerrokselta nukkui pois, eikä sen kumminkaan tytär ottanu eläimiä möi jo kämpän ja kaikki. No nää jäi sitten tänne.
Kyseltiin kaikilta, mutta ei kukaan ottanut, Irma huokaisi. Mullakin on jo vanha katti, enkä muiden seurasta tykkää, joku taas on allerginen. Teillähän ei lapsia ole, ja kaks palkkaakin talossa Ehkä teille sopisi?
Mut enhän mä ajatellut ottaa lemmikkejä, ainakaan kahta kerralla Tarja änkytti.
Älä nyt hyvä tyttö, niitä ei sais erottaa. Ne nukku yhdessä ja kaipaa vaan seuraa. Eihän niistä paljoa vaivaa tule. Koiraa Valma lenkitti, kissa juoksenteli omiaan.
Irma katsoi Tarjaa toiveikkaasti.
Jos ette te ota, ne viedään piikille Laatikko onkin jo valmiina. Kämppä on melkein myyty ja uusilla asukkailla allergiaa, selitti Irma päätään pudistellen.
Samassa rappuun tuli naapurikorttelin Antti, katsahti Tarjaan ja nyökkäsi kohti laatikkoa:
Pitäiskö ottaa? Ei syö paljon, ihmeen rauhallisia ja jo vanhoja kumpikin. Eivät pitkiä aikoja elä Sääli ois, Valma kyllä rakasti niitä.
No okei, tuokaa vaan. En kestä ajatella että ne viedään piikille Miksikä niitä kutsutaan? Tarja kysäisi. Antti hymyili ja toi laatikon Tarjan eteiseen.
Koira on Repe ja kissa on Veikko, kiitos tuhannesti! Tässä on vähän rahaa alkuun, jätti setelin eteisen kaapille ja hihnan, jospa tästä on apua.
Tarja vetäisi oven kiinni ja asettui lattialle puhumaan uusille ystävilleen.
No niin pojat, kohta Jussi tulee töistä ja kyllä muuten yllättyy! Katsotaan miten käy Mutta eiköhän se sulle ja teille lämpenee, Tarja jutteli lempeästi.
Ei mitään hätää, ette joudu piikille mun katseen alla! Ihan järkyttävää edes ajatella
Kissa kuin ymmärsi puheen, kömpi varovasti laatikosta tutkimaan taloa. Koira istui vielä aikansa paikoillaan, silmäili Tarjaa ja Veikkoa, mutta pysyi rauhassa.
Tarja meni keittiöön ja kurkkasi jääkaappiin. Eipä tietenkään ollut mitään eläinten ruokaa, joten keitti pikaisen puuron ja pilkkoi sekaan hiukan lihaa ajatteli, että eiköhän tämä kelpaa molemmille.
Onneksi Veikko, kun asunto oli tutuksi tullut, löytyi kohta keittiöstä ja kiinnostui puurokulhosta. Tarjan käskystä Repeekin uskaltautui ja kun näki kissakaverin syömässä, tuli varovasti pyytämään omaa osuuttaan.
Jussin, Tarjan miehen, ilme töistä tullessa oli näkemisen arvoinen yllättynyt mutta hymyilevä. Pariskunta mietti olisiko kuitenkin parempi yrittää löytää eläimille joku mukava koti, jossa olisi enemmän tilaa ja piha. Talolla olivat yhdessä olleet jo neljä vuotta, tässä kämpässä pari vuotta. Hyvin oli mennyt, vaikka lapsettomuus vähän painoi mieltä.
Sä olet aina ollut järjestyksen ihminen, etkä edes puhu eläimistä Jussi kummasteli.
Niin, luulin että meille tulee lapsi. Mutta nyt tuli nämä olisit kuullut mitä ne suunnitteli, ihan sydän särkyi, Tarjan silmät kostuivat.
No ei se mitään, eläimet on mullekin rakkaita. Voihan minä vaikka töissä kysyä, kiinnostaisiko ketään, Jussi halasi vaimoaan.
Pian taloudessa sopeuduttiin elukoihin. Vanha koti oli ollut ihan yläpuolella, sama pohja ja pihakin tuttu, joten karvakorvat asettuivat nopeasti taloksi.
Ovat kuin olisivat aina kuuluneet meille, Tarja hymyili lemmikeilleen.
Koiran lenkkeilyt three kertaa päivässä ja kissa kulki ulkona ikkunan kautta, tuli ja meni miten tykkäsi, eikä tuottanut vaivaa.
Irma-täti ilahtui kovasti, kun Tarja otti eläimet toi Repelle lihaisia luita ja Veikolle lautasellisen puuroa.
Iltaisin Jussi ja Tarja nauroivat katketakseen, kun kissa temmelsi uusin leluin ja koira kuorsasi omalla pedillä.
Aina nukkuivat kylki kyljessä. Oli tosi selvä, ettei niitä voisi erottaa.
Muutamassa kuukaudessa Tarja ja Jussi eivät enää edes haikailleet uutta kotia lemmikeille omat karvakaverit tuntuivat aivan perheenjäseniltä.
Tarjan äitikin tuli viikonloppuisin käymään, asui parin kilometrin päässä ja lämpesi nopeasti eläimille, vaikka alkuun vähän yllättyi.
Olisin ottanut kissan, mutta kun kolmas kerros enkä haluaisi, että se ei pääse ulkoilemaan, äiti huokaili.
Mutta Tarja sanoi heti että ei. Tule sinä meille sitten hoitamaan, kun meidän pitää päästä joskus lomalle! Samalla voit kastella kukat ja tarkistaa että kaikki hyvin.
Kesällä perhe lähti mökille ja äiti jäi vahtimaan taloa ja eläimiä. Tarja soitti lähes joka päivä.
Ei mitään hätää täällä, syövät hyvin ja käyvät ulkona. Nauti lomasta! Äiti vastasi.
Kun Tarja palasi kotiin, hännät viuhahtivat ja koira haukahti innosta, kissa kehräsi ja pyöri jaloissa oikein sydän suli siitä jälleennäkemisestä.
Oho, eivät ne taida meitä turhia vierastaa! Jussi nauroi. Tarja rapsutti Repeä, kaivoi ruokaa molemmille ja arki jatkui.
Tarja huomasi heräävänsä aiemmin, että sai lenkitettyä Repen ja ruokittua molemmat ennen töihinlähtöä.
Eräänä aamuna syksyllä Tarja, jännityksestä täristen, kertoi Jussille odottavansa vihdoin vauvaa. Mikä onnen hetki! Äitikin oli yhtä innoissaan.
Ei ollut vahinko, että sulle tuotiin Repe ja Veikko Jumala katsoi, oletko sydämellinen ja antoi palkkion, äiti herkisteli.
Niin, empä yleensä usko taikauskoihin, mutta kyllä nämä eläimet kasvattivat mua äidiksi, Tarja myhäili. Hoitoa, siivousta, huolenpitoa, lempeyttä ihan kuin lapsen kanssa.
Voisin ottaa eläimet hoitoon sitten kun vauva syntyy? äiti ehdotti.
Ei tulisi kuuloonkaan, kyllä me pärjätään! Sinä tulet vaunulenkille meille, kun vauva nukkuu ja autat sitten.
Ja niin he halasivat.
Viikot vierivät, raskaus eteni hienosti ja pieni poika syntyi ajallaan. Jussi oli haltioissaan, samoin koko suku.
Repe, rauhoittunut ikämies, ei koskaan haukkunut turhaan. Veikko vietti kesäpäivät pihalla ja palasi aina kotiin. Koko perhe eli rauhassa ja sovussa.
Irma-täti kertoi pitkin korttelia, miten Tarjasta tuli äiti, kiitos hänen hyvän sydämensä.
Siitähän se tarina, onko Irma oikeassa? Kommentoi alle, mitä oot mieltä ja pistä peukkua!
