Petos ystävyyden verhojen takana
Tänä talvena luonto on päättänyt näyttäytyä koko komeudessaan: lunta sataa niin paljon, että kotikadut ja talojen pihat Kalliossa ovat muuttuneet satumaisiksi maisemiksi. Pehmeät, hiljalleen leijuvat hiutaleet peittävät katot ja jalkakäytävät, ja raikas pakkanen tekee ilmasta ihanan kirkkaan ja hengitystä keventävän.
Leena ja Eero asuvat kerrostalossa, jossa on ihan toisenlainen, lämmin tunnelma kaikkea muuta kuin ulkona vallitseva hyytävyys. Ikkunan takana lumimyräkkä kieppuu, mutta paksujen verhojen ja kaksoislasien suojassa on pehmeää ja levollista. Vanha design-lamppu valaisee olohuoneen nurkan lempeästi, tuo iltaan turvallisen kehyksen ja saa unohtamaan kaamoksen koleuden.
Leena ja Eero käpertyvät sohvalla tummanharmaan villahuovan alle. TV:stä pyörii taas vaihteeksi kotimainen perhekomedia, johon he kiinnittävät puolihuomionsa tarkoituksena on lähinnä rentoutua ja nauraa yhdessä. Leena seuraa tapahtumia hymyillen ajoittain jollekin omalle ajatukselleen. Eero istahtaa aivan vierelle nojaten selkänsä rennosti sohvan selkänojaan, mutta hänen huomionsa harhailee tuon tuostakin lumipyryn hypnoottiseen tanssiin ikkunan takana näky on lumoava.
Tunnelman rikkoo puhelimen heleä pärinä. Eero ei reagoi heti hän selvästi haluaisi suojella tätä hiljaista yhteistä iltaa, mutta soitto toistuu. Lopulta hän huokaa kevyesti, kaivaa puhelimen taskustaan, katsoo näyttöä ja huokaisee uudestaan.
Taas Matti soittaa, hän sanoo kääntyen Leenan puoleen kolmas kerta tänä iltana.
Leena vilkaisee häneen, mutta ei irrota katsettaan televisiosta.
Varmaan taas kutsuu kylään, rauhallisesti hän toteaa. Hänhän osti juuri mökin, halusi järjestää tuparit. Matti ei vain suostu ymmärtämään, että joskus ei vaan jaksa.
Eero pyyhkäisee ruutua ja vastaa.
No hei, Matti, terve! hän koittaa kuulostaa reippaalta.
Eero! Milloin te tuutte? Täällä on kaikki valmiina, sauna lämpenee, pöydät katettu, ystävät jo kasassa ettehän te nyt voi vaan kotona istua! Ota Leena mukaan, tulee hauska ilta!
Eero epäröi hetken, vilkaisee Leenaa. Nainen pudistaa tuskin havaittavasti päätään. Ele kertoo heti kaiken: tänä viikonloppuna ei huvita kovaääniset kemut, ei mölyä, ei pitkää iltaa toisten seurassa. Molemmista tuntuu hyvältä olla vain kotona, leppoisasti tekemättä mitään aikaa hengittää vapaasti.
Eero miettii nopeasti, keksii yllättävän mutta kätevän tekosyyn.
Tota, tässä on nyt sellainen juttu Leena on lähtenyt pariksi päiväksi äidilleen. En halua yksin lähteä, tajuat varmaan. Ei jaksa olla ainoa pariskunnassa ilman puolisoa enkä halua riitoja, jos joku alkaa laukoa typeryyksiä. Mennään joku toinen kerta, eikö käy?
Puhelimen toisessa päässä on hiljaisuus, sitten Matti tokaisee ihmeissään:
Mitä, Leena lähti? Milloin palaa?
Huomenillalla, Eero toteaa haikeasti. Hän päätti lähteä ihan ex tempore. Meillä oli muutenkin isoja suunnitelmia: piti mennä leffaan, kävellä puistossa, ehkä luistelemaan tänään kun pakkastakaan ei liikaa ole. Mutta se jää nyt palataan mökkijuhliin myöhemmin, jooko?
Matti pitää taas tauon, jonka jälkeen vaikuttaa omituisen tyytyväiseltä:
No niin, ilmoitathan heti kun Leena palaa. Haluaisin nähdä teidät molemmat!
Tottakai, Eero myöntyy nopeasti, ehkä ensi viikonloppuna jos ei tule muita muutoksia.
Hän lopettaa puhelun, laskee sen kädestään ja huokaisee helpottuneena. Kasvoille leviää pieni hymy.
Olipas vaikea selittää, hän mutisee Leenalle. Miksi Matti on noin itsepintainen? Olen jo niin monesti sanonut, etten jaksa hänen mökkibileitään! En halua katsoa örveltämistä. Matti ei vain osaa viettää iltaa muuten. En jaksa murehtia; minulle riittää tämä olla vaan kotona sun kanssa.
Eero vetää Leenan lähemmäs, tuntee jännityksen lipuvan pois. Asunnossa on edelleen rauhallista ja lämmintä; ulkona pyryttää kevyesti, tv:n ruudulla jatkuu heidän lempielokuvansa, sopivan hidas ja lämminhenkinen juuri sitä, mitä Eero nyt tarvitsee.
Leena painautuu häneen, nauttii lämmöstä ja tasaisesta hengityksestä. Koko huoneessa vallitsee rauha: lampun valoa, hitaasti kulkeva mustavalkoelokuva, seinäkellon tasainen naksutus. Kaikki tuntuu turvalliselta, vie arjen paineet mukanaan.
Niin minustakin, Leena vastaa hiljaa, katsoen Eeroa silmiin. Katsotaan leffaa ja mennään sitten nukkumaan ajoissa. Mitään muuta en halua.
Eero hymyilee leveämmin, vetää Leenan tiukemmin kainaloon. Hän näkee jo mielessään, miten hetken päästä tv sammutetaan, viltti vedetään korville ja uni vie mukanaan taustalla vain kaukainen tuulen ujellus ja lumentulo. Mutta tämä rauha katkeaa, kun puhelin soi taas ja soittaja on sama.
Eero kurtistaa kulmiaan, vilkaisee näyttöä ja vastaa vastentahtoisesti.
Matti, sanoin jo hän aloittaa, äänessä alkaa jo kuulua ärtymystä.
Eero, kuuletko nyt on oikeasti asiaa! Olen täällä Kristallissa mentiin kavereiden kanssa käymään ennen saunaa. Ja mitä näen? Leena täällä, jonkun miehen kanssa, juovat yhdessä, halailevat! En halua sekaantua, mutta tämä sinun pitää tietää. Eikö hän sanonut sinulle menevänsä äidille?
Eero jähmettyy. Vilkaisee vaimoaan, sitten televisioruutuun, miettii onko kyseessä kepponen.
Mitä? hän kysyy epäuskoisesti. Oletko varma? Voitko edes olla sekoilematta tunnen vaimoni, tiedän missä hän on!
Ihan varma. Hän on jo vähän humalassa, nauraa kovaa, eikä välitä että olen paikalla! Tahdotko puhua hänen kanssaan?
Eero sulkee silmänsä hetkeksi, yhdistää kaiuttimen. Hän on jopa utelias kuka siellä oikeasti vastaa?
Puhelimesta kuuluu vaimeaa klubimusiikkia ja naurua. Sitten naisääni, Leenan äänelle hyvin samankaltainen, vastaa vitkastellen:
Haloo? Kuka siellä? hän sanoo epäröiden.
Eero nielaisee, katsahtaa Leenaa, joka avaa silmät suurina, täysin ymmällään.
Leena? Täällä Eero. Mitä oikein tapahtuu?
Vastauksena kuuluu lyhyt naurahdus ja sama ääni, nyt röyhkeämpänä:
Voi Eero, sä vaan tylsistytät mua! Mä haluan pitää hauskaa, tajuitko? Sun elämä on niin ankeeta, että pakko vähän irrotella ennen kuin väsähdän!
Leena hyppää nopeasti sohvalta, kasvot kalpenevat. Hän painaa käden sydämellensä, hengittäen raskaasti ja kuiskaa:
Mitä ihmettä! Kuka tuo nainen on ja miksi esiintyy mun nimellä? Ja mistä tietää meidän yksityiskohdat?
Missä olet?
Mitä väliä! hän tokaisee piikikkäästi. Olen sun vaimosi, mutta ei tarvi tehdä tiliä. Teen mitä haluan!
Taustalla lisää naurua ja kilahduksia, sitten Matti tulee taas linjalle:
Kuulitko tämän? Olin oikeassa…
Eero keskeyttää hänet, pää täynnä sekavia tunteita, äänessä värähtelyä.
Se riittää. Selvitän tämän huomenna. Älä soita enää.
Hän katkaisee puhelun, heittää sen sohvalle ja tuijottaa hetken kattoon.
Leena rojahtaa istumaan, tuijottaa Eeroa epäuskoisena. Ääni oli todella kuin hänen omansa mutta miten se on mahdollista? Joku on ohjeistanut esiintymään hänenä!
Aikamoinen show Leena saa kuiskatuksi. Kuka tuo oli? Mitä täällä tapahtuu?
Eero hieraisee hiuksiaan, epävarmana.
En tiedä mutta ääni, nauru kaikki täsmäsi liian tarkasti. Ei vain vahinko.
Ja Matti oli niin varma, että se olen minä. Jos en olisi ollut kotona, sinäkin olisit uskonut olevasi yksin täällä illalla
Eero kääntyy häneen. Tarttuu varovasti Leenan käteen, vetää syliin.
Olisin taatusti epäillyt. Sä et tekisi sellaista! Tiedän miten suhtaudut tällaiseen. Tämä oli liian kummallinen kepponen. Mutta selvitetään pyydän vaikka ravintolalta kamerat, jos tarvitsee. Saadaan selville kuka tuo nainen oli.
Leena painautuu uudestaan häneen, jännitys sulaa, tilalle tulee lämmin luottamus.
Niin tehdään, hän nyökkää. Se et ollut minä. Mutta kuka, ja miksi?
Eero kohauttaa olkapäitään, mutta nyt hänen katseessaan on päättäväisyyttä. Hän puristaa Leenan kättä, viestittäen: me selvitämme tämän yhdessä.
******************************
Seuraavana aamuna, puolenpäivän aikaan, Leena istuu keittiössä, juo vahvaa suodatinkahvia ja selaa työsähköpostejaan. Puhelin soi ruudulla vilkkuu Matin nimi. Leena epäröi mutta vastaa uteliaisuudesta.
Moikka, Matti kuuluu varovaisena. Oletko puhunut Eeron kanssa eilisen jälkeen?
Leena puristaa puhelinta, päättää tarttua asiaan suoraan.
Joo. Me riideltiin. Syyteltiin ja usko meni. Tuntuu kuin en voisi enää luottaa häneen.
Hiljaisuus. Leena kuulee Matin huokaavan, ja hänen äänensä muuttuu odottamattoman tyytyväiseksi.
Niinkö Tiedäthän, että olen aina sanonut: Eero ei oikeasti arvosta sinua. Sinä olet ainutlaatuinen.
Leena hillitsee ärtymyksensä, puhuu rauhallisesti.
Mitä tarkoitat?
Matti madaltaa ääntään ja jatkaa hiljaa:
Sitä, että ansaitset parempaa. Mun olisi pitänyt kertoa aiemmin Olen rakastanut sinua jo vuosia. Huolehtisin sinusta, jos vain haluaisit jättää Eeron. Olisin aina lähellä.
Leena vaikenee, järkyttyneenä. Oliko tämä hänen suunnitelmansa? Oliko Matti järjestänyt kaiken tämän etsi naisäänen esiintymään Leenana, saadakseen heidät riitelemään?
Hän vastaa kylmästi:
Matti, tämä on aika sopimatonta. Rakastan Eeroa, ja selvitämme kyllä tämän. Älä enää sotkeudu.
Anteeksi, jos meni yli. Mutta tiesitkö, Eero on puhunut rumia sinusta. Kuulin, että aikoo jättää sinut! Haluan vain, että olet turvassa.
Leena tarttuu puhelimeen tiukemmin, mutta pitää äänensä rauhallisena.
Kuuntele, Matti ensinnäkin olin eilen kotona. Toiseksi, emme riidelleet. Ja kolmanneksi, tiedän että lavastit koko eilisen. Nyt tiedän myös miksi.
Hetki hiljaisuutta Matti kokoaa itseään.
Mitä?.. hän saa sanottua, mutta jatkaa nopeasti: Et tajua
Tiedän, että hankit naisen, joka osaa matkia ääntäni. Pyysit häntä esittämään roolia että muka olen klubilla jonkun kanssa. Halusit rikkoa meidät. Näinhän nyt oli, vai mitä?
Puhelinlinja on hiljaa. Sitten Matti puuskahtaa, ja hänen äänensä on lähes epätoivoinen:
Joo, lavastin kaiken! Rakastan sinua, Leena! Näen, että Eero ei ansaitse sinua. Halusin, että ymmärrät miltä tuntuu olla välitetty! Tytöt ovat olleet vain yrityksiä unohtaa sinut. Kantaisin sinua käsilläni, jos vain valitset minut!
Leena on hiljaa, viileän tyynenä.
Sinut? Never. Petit ystävyyden, luottamuksenkin. Kaiken yhden houreunelman tähden.
Hänen äänensä on vahva ja jäätävä. Ei vihaa, ei itkua pelkkää varmuutta.
Leena, anteeksi Matin ääni murtuu.
Mutta Leena on jo päättänyt: ei armoa.
Ei anteeksiantoa, ei ystävyyttä. Älä enää soita. Ja Eerolle laitan tämän keskustelun nauhalle. Hän saa kuulla kaiken.
Leena lopettaa puhelun, laskee kännykän pöydälle ja tuijottaa ikkunasta ulos lumihiutaleet leijailevat aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Samaan aikaan Eero tulee sisään ja huomaa heti Leenan vakavan ilmeen.
No, selvisikö? hän kysyy varovasti.
Leena kääntyy, huokaa raskaasti mutta helpottuneenakin:
Matti järjesti koko jutun. Tunnusti rakastavansa minua ja halusi, että riitelemme. Tarjosi kuun taivaalta kuvitteletko! Onpa häijyä
Eero istahtaa viereen, tarttuu Leenaa kädestä, puristaa hiljaa: Olen tässä saat olla rauhassa.
Hän ei koskaan ollut oikea ystävä, sanoo Eero matalalla äänenpainolla. Unohda koko tyyppi, älä enää mieti. Minulla oli kyllä ollut aavistuksia siitä, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Nyt kaikki on viimein selkeää.
Niinpä. Nyt tiedetään kenelle olla lojaaleja.
Äänensävy muuttuu kevyemmäksi, Leena nyökkää tyytyväisesti. Kodin tutut tuoksut, puhdas aamukahvi ja lämmin tunnelma tuovat turvaa.
Tiedätkö tämä oli sittenkin hyvä asia. Nyt on hyvä syy olla menemättä jokaiseen kutsuun. Jos joku kysyy, voi sanoa, että seurassanne on henkilö, jota en halua nähdä.
Hän sanoo tämän hymyillen, leikkisästi mutta kuitenkin totisesti. Nyt ei enää tarvitse keksiä tekosyitä kotona on hyvä.
Eero naurahtaa rennosti.
Aivan. Katsotaan leffoja ja keitetään teetä.
Ei lähdetä minnekään, Leena vastaa napaten viltin ympärilleen.
Täydellistä, Eero myöntää halaten.
Ja niin, hiljaisten lumihiutaleiden, pehmeän lampun valon ja rakkaan seuran keskellä heidän pieni maailmansa tuntuu taas ehjältä ja turvalliselta. Täällä ei valehdella, ei epäillä on vain aito lämpö ja rauha. Ja kun uusi päivä koittaa, kaikki on edelleen hyvin.
***********************************
Matti istuu keittiössään pimeässä, tuijottaa tyhjää kahvikuppia, jossa kahvi on jäähtynyt aikaa sitten. Hän tuskin muistaa, milloin joi viimeisen hörpyn Leenan sanat kaikuvat mielessä taukoamatta: Älä enää soita. Koskaan.
Syyllisyyden sijaan rinnassa kytee katkera viha. Nyrkit puristuvat valkoisiksi, sydän hakkaa, tunne painaa rintaa raskaana.
Miksi kaikki meni pieleen?! hän ärjähtää, lakaisee pullanmurut pöydältä.
Mieleen palaavat eilisen illan kohtaukset. Miten hän meni klubille, tapasi Marjan naisen, jonka tapasi kahvilassa vähän aikaa sitten. Samat kasvonpiirteet, samanlainen tukka, ääntä myöten Leenan kaltainen. Hän kertoi suunnitelmasta Marja hymyili ja nyökkäsi: Helppo homma, mä rakastan tällaisia rooleja.
Hän katsoi syrjemmältä, miten Marja näyttelee känni-Leenaa, nauroi, letkautti juuri kuten Matti oli sanellut. Siinä hetkessä Matti koki voittajafiilistä.
Nyt ei mitään. Vain kylmä hylätyksi tulemisen tunne. Petos maksoi kaiken.
Sisäinen ääni kuiskii katkeria lauseita:
He saavat olla rauhassa omassa lämpimässä kodissaan. Eero ei silti ikinä rakasta Leenaa niin kuin minä. Vielä joku päivä Leena tajuaa ehkä liian myöhään
Hän tuijottaa ulos ikkunasta, missä uudet hiutaleet laskeutuvat pehmeästi puistokadun varrelle. Mutta hän ei tunne rauhaa. Hän repii suunnitelmalapun, jonka raapusti yöllä repii palasiksi ja viskaa roskiin.
Hän yrittää kuvitella, miten Leena ja Eero istuvat nyt yhdessä, juovat teetä ja katsovat elokuvaa. Miten kaikki on heillä hyvin, lämmin eikä hän osaa antaa anteeksi, ei tahdo päästää irti.
Sisuksista kumpuaa vain katkera sävel:
Tämän olisi pitänyt olla minun. Kaiken tämän.
