Kun hänet löydettiin, kaikki käänsivät selkänsä. Mutta kahden vuoden kuluttua hänestä kirjoitetaan Amerikassa ja Japanissa.
Aino astuu pihalle hakemaan tilliä lounaaksi ja pysähtyy äkisti. Kompostikasan vieressä, tiiviisti toisiinsa painautuneina, vinkaisee kaksi pikkuruista kissanpentua. Toinen niistä näyttää vahvalta ja pörröiseltä, mutta toinen Aino kyykistyy ja nostaa varovasti heiveröisen pennun syliinsä.
Voi sinua pikku rassukkaa, mitä sulle on tapahtunut?
Pennun silmät ovat melkein kokonaan rähmän peitossa, ja ne ovat niin lähekkäin, että tuntuu kuin luonnolla olisi loppunut tila kesken. Pienet käpälät tärisevät, turkki on takkuinen ja likaiset karvat isiintyneet palloksi. Vieressä sisko näyttää aivan päinvastaiselta: pullea, siisti ja täydellisesti muodostunut pieni kaunotar.
Aino kantaa kissan sisälle, hakee ensiapupakkauksen ja alkaa hellästi puhdistaa silmiä lämpimällä vedellä kostutetulla vanulapulla.
Kyllä sinä selviät, minä pidän siitä huolen.
Ensimmäiset viikot täyttyvät edestakaisista matkoista eläinlääkäriin. Ruoka-aineallergia, kömpelyys, heikot nivelet tuntuu, että uusia diagnooseja tulee loputtomasti. Pentu saa nimekseen Onni ja se taistelee sinnikkäästi eteenpäin, vaikka jokainen päivä vaatii voimia.
Katsos miten hassu olet, Aino nauraa, kun Onni yrittää pestä kasvojaan ja kaatuu kyljelleen vinojen jalkojensa takia. Onni, oot kyllä pieni ihme!
Sisko lähtee nopeasti uuteen kotiin kauniista kissasta innostutaan heti. Onni taas jää Ainolle. Ja vaikka kaikki tuntuu olevan tätä vastaan, Aino ei epäröi päätöstään hetkeäkään.
Puoli vuotta myöhemmin, kun pentu on jo kasvanut ja vahvistunut, Aino katsoo ensimmäistä kertaa kunnolla Onnin kasvoja. Ne kummallisesti sijoittuneet silmät tuovat nyt kissalle pysyvän hämmennyksen ilmeen. Aivan kuin se unohtaisi kaiken ja kokisi kaiken ihmeenä, sekunti sekunnilta.
Onni, tiesitkö että näytät ihan ihmiseltä joka unohti silitysraudan päälle? Aino naurahtaa ja nappaa taas kuvan.
Kuvia kertyy kännykkään. Onni sohvalla kummallisessa asennossa. Onni aina yhtä yllättyneen näköisenä. Onni yrittää hypätä ikkunalaudalle ja pudottaa jälleen, koskaan saavuttamatta täydellistä tasapainoa.
Eräänä päivänä Ainon ystävä, Veera, poikkeaa kylään. Kun hän näkee Onnin, kahvi on lähellä mennä väärään kurkkuun.
Aino, mikä tuo oikein on?
Tämä on Onni, mun rakas kissa.
Katsooko se aina tuolla lailla?
Aina. Ihan kuin olisi just saanut tietää, että maa onkin pyöreä!
Ystävä nappaa heti muutaman valokuvan.
Osallistuta se “Pisin häntä” -kisaan! Se järjestetään tällä viikolla meidän kaupunginosassa.
Aino vain kohauttaa olkiaan. Onnilla on kyllä pitkä häntä, mutta tuskin ennätyspitkä. No, miksei ainakin pääsevät yhdessä katsomaan muita.
Kisassa järjestäjät pyörittelevät Onnia käsissään, supisevat hiljaa toisilleen. Ainon mielestä he vain ihmettelevät sen omituista ulkomuotoa.
Tiedätkö, tapahtuman oranssipaitainen nainen sanoo, sun kissa on ihan ainutlaatuinen. Julkaisepa siitä nettiin video! Someen!
Luuletko että joku kiinnostuu?
Varmasti.
Kotona Aino miettii pitkään puhelin kädessään. Sitten hän vilkaisee Onniin, joka istuu tapansa mukaan vinoon kallistuen, silmänsä suurina auki, kuin olisi juuri nähnyt maailmanalun.
Kokeillaanko, Onni, tullaanko me kuuluisaksi?
Ensimmäinen video kerää vain kolmesataa katselukertaa. Toisessa niitä on jo tuhat viisisataa. Mutta kolmannesta…
Kolmas video muuttaa kaiken.
Aino, näetkö tätä!? mies ryntää olohuoneeseen tabletti kädessään. Sun Onnilla on jo seitsemänkymmentä tuhatta seuraajaa!
Aino tuijottaa näyttöä epäuskoisena. Ilmoituksia sataa, kommentteja tulee solkenaan:
“Maailman suloisin otus!”
“Sen ilme on mun fiilis joka maanantai aamu!”
“Mistä tällaisen kissan saa? Haluan samanlaisen!”
“Se näyttää siltä, kuin ihmettelisi koko elämänsä, miten se joutui tähän kissan kehoon”
On selvää, että yhdelle henkilökohtaiselle tilille tämä ei enää mahdu. Aino tekee Onnille oman tilin ja alkaa julkaista valokuvien lisäksi pieniä tarinoita kissan elämästä: miten se jahtaa auringonpilkkua ja törmää tapettiin, nukkuu silmät raollaan koska silmäluomien lihaksetkaan eivät toimi täydellisesti, tai istuu ikkunalaudalla mietteissään kuin filosofi, joka pohtii elämän tarkoitusta.
Seuraajia tulvii joka päivä. Viisitoista tuhatta. Kaksikymmentätuhatta. Kolmekymmentä Numerot kasvavat niin nopeasti, että Aino hädin tuskin pysyy perässä.
Kohta media alkaa kiinnostua. Ensin paikallislehti, sitten maakuntalehti. Pian valtakunnallinenkin. Mutta se ei lopu siihen.
Aino, täällä joku amerikkalainen laittaa viestiä! mies ojentaa puhelimensa. Jotain haastattelusta puhuu.
Selviää, että The Mirror, suuri amerikkalaislehti, haluaa kirjoittaa erikoisesta suomalaiskissasta. Sitten ovat vuorossa saksalainen aikakauslehti, australialainen uutissivusto, japanilainen sanomalehti.
Onni, sä oot nyt kansainvälinen tähti, Aino naurahtaa rapsuttaen kissaa leuan alta. Sua mietitään Tokiossa asti, tajutsä?
Onni katsoo emäntäänsä sama ilme kasvoillaan kuin olisi löytänyt uuden maailman ja pyörähtää selälleen paljastaen masunsa, ikään kuin mikään ei olisi muuttunut.
Jonkin ajan päästä Saksasta saapuu kuvausryhmä. Ainoa jännittää jospa Onni jännittää kameraa, tai käyttäytyy toisin kuin tavallisesti? Mutta Onni on juuri oma itsensä: istuu vinossa, tuijottaa hämmästyneenä, yrittää hypätä sohvalle ja epäonnistuu.
Fantastisch! hehkuttaa kuvaaja. Hän on niin aito!
Kun kuvaus on ohi, ohjaaja puristaa Ainon kättä.
Kiitos, että pelastit tämän kissan. Maailma on parempi paikka sinunlaisillasi.
Aino saattaa vieraat ulos, pala kurkussa. Voiko tämä olla totta? Samainen sairas kissanpentu, jonka aikoinaan löysin kompostin vierestä?
Illemmalla Aino istuu sohvalla, Onni käpertyneenä syliin. Ulkona tihuttaa vettä ja nurkan valo luo huoneeseen lämpimän tunnelman.
Tiedätkö, Onni, Aino kuiskaa silittäen pehmeää turkkia, moni sanoi silloin, ettei kannata vaivautua, säälii vain kissa parkaa. Mutta nyt susta kirjoitetaan maailmanlaajuisesti. Ihmiset hymyilevät kun näkevät sut. Monet kertoo, että sun kasvot auttaa jaksamaan, kun elämä tuntuu raskaalta.
Onni hyrisee tyytyväisenä ja katsoo Ainoaan tähdikkäillä silmillään ihan kuin olisi juuri ymmärtänyt universumin salaisuuden.
Sinä osoitat, että jokainen ansaitsee mahdollisuuden. Että se, mitä joku pitää vajavaisuutena, voi olla juuri suurin erityisyys. Rakkaudella voi tapahtua ihmeitä.
Puhelin värähtää uusi viesti, tällä kertaa liettualaisilta toimittajilta.
Aino hymyilee. Hän ei olisi ikinä uskonut antavansa haastatteluja ympäri maailman tai että sairas kissanpentu pihasta koskettaisi niin monia. Mutta tärkeintä on jotain muuta: Onni elää, on niin onnellinen kuin voi olla, ja tuo iloa tuhansille ihmisille. Hän ei osaa loikkia kuten muut kissat, vaan osaa ilahduttaa erikoisella ulkonäöllään.
Kiitos, Onni, Aino kuiskaa. Että olet olemassa. Että jaksoit taistella. Että näytit minulle ja tuhansille muille: toivotonta tilannetta ei ole, ainoastaan liian vähän rakkautta ja kärsivällisyyttä.
Onni maiskuttaa tyytyväisenä ja painaa silmänsä kiinni. Jopa unessa kasvoilla on aavistus ihmetystä kuin ei itsekään uskoisi, miten ihmeellinen tämän matkan on ollut.
Jossain kaukana ihmiset avaavat oudon suomalaiskissan sivun, selaavat valokuvia ja tajuavat: kauneus on suhteellista, mutta hyvä sydän on aina ehdottoman arvokas. Ja juuri hyvyyden ansiosta pieni, sairas kissanpentu voi loistaa tähtenä ja valaista tuhansien elämää.
