Tarja, mutta hänhän tulee paketin kanssa! Vai eikö se sinua haittaa? Marja nojasi aitaan ja hymähti vinosti naapurilleen. Eikö muka parempaa löytynyt? Olet ihan kelpo poika, etkä kummankaan näköinen. Ja tyttöjä riittäisi koko kylässä mutta kas, tuonko sinä löysit!
Galina huokaisi. Itselleenkin hän myönsi vastentahtoisesti, ettei ollut tyytyväinen poikansa valintaan. Kuulla se vielä Marjalta vanhalta kilpasiskolta tuntui kaksin verroin pahemmalta.
Lapsista on vain iloa, Marja! Ymmärrätkö? Eihän se tyttö minusta huono ole, nuori, sievä, luonteeltaan rauhallinen ja kunnollinen sen tiedän aivan varmasti. Ja lapsi… niin mitä sitten? Ei hän sitä sattumalta saanut, avioliitossaan kuitenkin. Ei ole tytöllä elämä meinannut olla mistään helpoimmasta päästä. Jäi leskeksi jo nuorena. Kaikkihan me kuljemme jokaisen päivän armosta täällä. Kasvatetaan, opastetaan, ja on mulla siinä sitten yksi lapsenlapsi lisää. Sinulla vain suu käy, mutta älä tule minulle ruikuttamaan.
Galina puristi huuliaan yhteen ja hätisti aidalla hipsivän naapurin Miron, joka oli taas tulossa hänen puolelleen.
Aina vaan tulee! Oletko huomannut, hän on roudannut multa jo kolme tipua. Pidä Mironi kotona, muuten päästän Reino-koiran irti, sittenpähän ei kannata valittaa!
Hui sentään! Marja potkaisi paksua, raitapöksyistä Mironia vähän sivummalle. Kyllä se osaa omiakin kodista pitää. Mutta parempi, että pistän sen lukkojen taakse. Viime vuonnakin se jahtasi mulla tipuja, mutta kun on niin hyvä hiirenpyytäjä, en viitsi siitä luopua.
Antaa olla kotona niiden vaistojensa kanssa!
Ai niin! Säilykepurkit! Hillonkin pitäisi olla valmista.
Sinä stårssaat tässä, mutta kukas sitä hilloa keittää?
No, Olga tietysti. Tulivat eilen auttamaan peruna- ja porkkanamaalla.
Eikös se Olgasi ole hyvällä mallilla jo?
Kaikki huhkii pihalla, Olga halusi tehdä hillon. Ei tykkää olla jouten. Ei miniä vaan kultainen.
Mikset kehu hänelle suoraan, miksi vain vieraan kuullen?
Ihan järjestyksen vuoksi! Marja naurahti uudestaan. Otahan mallia kun sinusta tulee anoppi. Jos olet liian pehmeä, pian hypitään silmille!
Selvä se! Galina huitaisi kädellään. Tuonko ne purkit vai pärjäätkö? Ei mulla aikaa tässä suuta soittaa. On töitä.
Kun naapuri oli poistunut, Galina ryhtyi leipomaan. Huomenna poika tulisi ja toisi tulevan miniänsä näytille. Miniä… Sana pysäytti Galinan. Hän nojautui kädet leivinpöytään ja katsoi ikkunasta ulos. Mikähän tästäkin tulee…
Ainoa, mikä hän tiesi Ainosta, oli muutaman kaukaisen havainnon verran, kun oli käynyt vieraisilla sisarensa luona toisaalla. Tavallinen vaaleahiuksinen, suurisilmäinen, pitkä tyttö sopi hyvin Aleksille. Vaikkei tainnut enää mikään varsinaisesti olla tyttö. Nuori nainen, ollut naimisissa ja yhden pienen pojan äiti. Poika oli varmaan kolmevuotias nyt. Elämä ei ollut ollut Ainoa kohtaan kovin hellä oli jäänyt varhain orvoksi ja kasvanut isovanhempiensa kanssa. He kasvattivat, kouluttivat, naittivat mutta heti kun ehtivät iloita lapsenlapsenlapsestaan, Ainon mies kuoli äkisti autokolarissa. Niin jäi nuori vaimo yksin lapsen kanssa. Miten siitä voisi olla muuta kuin sääli sydämessä? Mutta… Galina olisi mieluummin säälinyt kaukaa. Hänen sydämensä oli ollut niin kiinni Aleksissa siitä asti, kun jäi itse leskeksi. Poika oli ainoa tuki ja turva. Samalla hän iloitsi, että Aleks oli pysynyt kotona, mutta toisaalta huoletti, miksei tämä tuntunut saavan aikaan perhettä. Poika aina vain vitsaili, että odottaa oikeaa, suurta rakkautta. Ja sitten viime viikolla ilmoitti löytäneensä oikean: Ainon.
Galina lähti samantien siskonsa, Leenan, juttusille. Pitihän nyt selvittää vähän, mistä tytöstä on kyse. Mutta Leena oli oitis napakka.
Mitä sinä siinä taas hösellät kuin kana ilman päätä?
Mutta kun… kuka se oikein on? Tulee taloon, ja mitä sitten?
Tuleepa käymään, ei kai heti taloksi jää.
Mitä? Galina ällistyi.
Eikö Aleks sanonut sulle? Mä laitoin isän vanhan talon hänen nimiinsä. Ei siellä nyt vielä asua voi, kun on niin laho, mutta tontti on iso. Saa rakentaa.
Galinan ajatukset pyörivät villinä. Poika lähtisi siis pian omilleen. Välimatkaa ei kylien välillä paljon ollut, ja bussi meni, mutta ei se ollut sama kuin että Aleks olisi aina illaksi kotona apuna. Sitten ei enää olisi asiaa toisten kuin juhlina.
Miksi sinä nyt noin synkistyt? Leena hiljensi ääntään ja istui viereen. Sinun pitää päästää irti, Aleks on jo iso. Oma perhe on oikea aika.
Kaikki kuulostaa järkevältä. Vaan… pelkään. Jos heillä meneekin kaikki pieleen? Ja se lapsi…
Kuules nyt. Kylällä on paljon tyttöjä, mutten kenestäkään sanoisi niin hyvää kuin Ainosta.
Sekö minua pelottaakin. Liian hyvähän hän on.
Sinä olet mahdoton! Jos olisi huonompi, iloitsisitko? Ole järjissäsi! Anna heidän elää. Älä tee virhettä, jonka maksat pojallasi.
Millaisen?
Jos hylkäät miniän, menetät pojan. Olen nähnyt, miten Aleks katsoo Ainoa. Siinä on rakkautta.
Galina muisti siskon sanat, ja ne möyrivät hänen sisällään, eivätkä jättäneet rauhaan. Hän suoristi selkäänsä, ravisteli tunnot pois käsistään ja jatkoi leipomista. Tulevan miniän pitää tuntea itsensä tervetulleeksi Leena oli oikeassa, pojalle ei saa näyttää pettymystä. Katsotaan, miten käy, mutta nyt pitää yrittää.
Pienet, yksipuoleiset lihapiirakat asettuivat vadille. Galina huokasi, muistellen, kuinka tällaisia pieniä piirakoita hänen miehensä rakasti.
Nämä ovat kuin siemeniä! Syö vaikka kymmenen, aina maistuisi! hän sanoi suukottaen vaimonsa kämmentä.
Galina nauroi ja purskahti itkuun. Kyllä hänen Ivansa olisi nyt tarpeen olisi osannut neuvoa ja lohduttaa.
Yö oli täysi uneton. Hän kääntyi ja vääntäytyi sängyssä, kunnes lopulta luovutti. Tulisi jo aamu…
Aino seisoi Aleksin takana, silmät maahan suuntautuneina, kun Galina tarkasteli heitä. Pieni Sampo liikkui uteliaana, ihastellen kaikkea uutta. Isokin koira oli pihalla eikä edes haukkunut. Kissakin vilahti jonnekin häntäänsä heilutellen. Sampo vilkuili äitiään.
Olepa vain siinä rauhassa.
Anna vaan pojan mennä, Galina sanoi. Laitan Reinon kiinni, muuta pelättävää ei ole. Koko ajan näet.
Galina tutkaili tulevaa miniäänsä. Laiha, kalpea, surullinen. Vaikea uskoa, että tuo pyöreäpoikanen oli hänen oma poikansa. Jokainen tuska-ajatuksen piikki sydämessä taisi vähän hellittää. Sampo, jonka Aino oli juuri laskenut maahan, tepsutti Galinan luo ja tuijotti ylöspäin.
Missä kissa meni?
Mikä kissa? Galina säpsähti. Minulla ei kissaa ole. Missä näitä muka näit?
Sampo osoitti kohti portaita ja Galina henkäisi.
Mennään heti perään, muutoin se taas käy tipujen kimppuun!
Sampo ja Galina ottivat kiinni kissan juuri tipulan nurkalta.
Senkin roisto! Painu matkoihisi nyt! Galina heilautti tossuaan kissan perään.
Nähdessään Sampoa nauravan, Galina hymyili vasten tahtoaan. Reipas ja iloinen poika arka silti, ei uskaltanut ottaa tipua käteen, vaikka silittää kyllä.
Hän on vielä pieni!
Galina viittasi Sampoa syliinsä ja kohta poika istui polvella syöden piirakoita. Aino, heittäessään varovaisen vilkaisun Aleksin suuntaan, sai Galinalta lämpimän hymyn:
Oikein mukava poika, Aino! Fiksu ja ruokakin maistuu jokaisen mummon unelma.
Näkyi, miten Aino helpottui. Galina tunsi, että pelko ja epäluulo pehmenivät hänen sisällään. Niin paljon hän oli pelännyt tämän uuden perheen puolesta, mutta eihän Ainon kaltainen äiti voi olla väärä valinta. Huoli jäi leijumaan ilmaan, muttei enää kuristanut.
Viereisessä huoneessa Aleks nauroi puuhaten häitä. Aino taas tuijotti ruokaansa hiljaisena. Kun Aleks lähti hetkeksi ulos, Galina tarttui keskusteluun.
Miksi olet niin hiljaa? hän silitti Sampoa ja siirsi marjoja lähemmäs. Syö pois, kultaseni.
En tiedä mitä sanoa. Sanoin Aleksille, etten halua isoja juhlia. Mennään vain maistraattiin.
Eikö hän suostu?
Ei. Sanoo, että kaikki odottavat kunnon häitä. Että olisi väärin vain hipsiä naimisiin.
Siinä hän on kyllä oikeassa. Mutta et sinäkään saisi vaieta. Mikset halua juhlia?
Aino katsoi Galinaa silmiin, puntaroi hetken. Pelkään, että ilo ei kestä. Ensimmäiselläkin kerralla iloitsin, mutta miten kävi…
Sinun ei kannata ajatella noin. Jos edesmennyt miehesi rakasti sinua, olisi hän halunnut sinun löytävän vielä onnen. Jokaisella on kohtalonsa, eikä siitä pääse mihinkään, mutta vastaan kannattaa ottaa kiitollisuudella. Me emme tiedä ennakkoon, mitä tulee.
Pelkäsin…
Mitä pelkäsit?
Että minua paheksutaan. Että menee naimisiin noin hyvästä miehestä kuin Aleks. Kyllä minä tiedän, että hän olisi saanut kenet vaan. Silti minä sain…
Sampo käpertyi uudelleen Galinan syliin.
Mikä sinä olet? lapsen uteliaisuus katsoi suoraan Galinaan.
No, minä olen nyt sinun mummosi, Sampo. Sano tummosti Mummo-Galina.
Hyvä on! Sampo nyökkäsi vakavasti.
Häät pidettiin niin kuin Aleks halusi. Kyläläisillä riitti kyllä puhetta ja mutinaa, mutta kaikki vaikenivat nopeasti, kun Galina kurtisti kulmiaan.
Aleks ja Aino elivät vuoden Galinan luona. Epävarmuus ja huolenpiikit karisivat pikkuhiljaa pois. Galina näki, miten lempeästi Aino kohteli Aleksia ja alkoi uskoa, että voikin luotaa elämän jatkumiseen. Arki ei ollut tietenkään pelkkää auvoa, mutta Aino osasi ottaa torumiset hiljaisesti, väistämättä puukotuksia takaisin.
Mikset koskaan puraudu takaisin, Aino? Kertoisit Aleksille joskus kaikki, kyllä ne Galinan kiukun laantuisivat! Marja tuuppasi lehmänsä portista pihalle.
Riitoja sinä vain haluaisit. Hyvä neuvo! Aino naurahti.
Olet sinä itsepäinen, Nainen! Marja tuhahti, mutta Aino vain meni sisään.
Kohta oli talo valmis, ja Aino ja Aleks muuttivat uuteen kotiinsa. Tilanhoito ja puutarha pitivät kiireisenä, ja aika kului nopeasti. Kun Aino huomasi olevansa raskaana, hän yllättyi lääkärillä.
Olette siis raskaana, ette kai vastusta?
Tottakai tämä ilo on! Mutta… Tarkoitan vain, että tällä kertaa kaikki tuntuu jotenkin oudommalta kuin Sampon kanssa.
On siinä omat riskinsä. Joudutte ehkä sairaalaan lepäämään. Mutta tehdään parhaamme, että kaikki käy hyvin.
Galina tuli saman tien auttamaan Sampon kanssa. Kun hän astui uusia leluja tuoden sisään, Aino päästi pienen säikähdyksen.
Mikä nyt? Galina hämmästyi.
Ei mitään… näytit vain niin vihaiselta ovella… luulin että olit vihainen minulle.
Galina nosti kulmiaan. Marja! Se nainen oli taas ehtinyt pilata hänen mielensä aamulla.
Enhän minä, älä huolestu, Aino. Bussissa vain oli kaksi akkaa riitelemässä, tuli paha mieli.
Aino nyökkäsi, tietäen että anoppi ei osaa valehdella. Mutta halusi suojella häntä.
Pakkaa tavarat, minä autan. Ei ole kiva mennä sairaalaan.
On vain mentävä, jos lapsen terveys sitä vaatii! Sampo pärjää kanssani kyllä.
Aleks vei Ainon sairaalaan. Odotuksen päivät kuluivat. Vihdoin lääkärit kertoivat, että ehkä muutaman päivän päästä pääsisi kotiin jonkun aikuisen hoiviin.
On minulla apua, anoppi asuu nyt meillä, varmaan pärjätään, Aino vakuutti.
Nojopa! Ei valittamista!
Sillä välin Galina kiersi paniikissa kylää kaljuna päässään.
Herranjestas, miten minä tämän Ainoille kerron?!
Sampo oli kadonnut aamulla. Poika oli aina totellut, joten Galina antoi hänen leikkiä pihalla, kun kävi sisällä. Keittiön ikkuna oli juuri sopivasti lasten hiekkalaatikolle. Galina poikkesi hetkeksi hellan ääreen, mutta kun katsoi uudelleen ulos, ei Samppoa enää näkynyt.
Mihin sinä livahdit? hän mutisi, pyyhkien kätensä esiliinaan.
Pihalla ei poikaa näkynyt. Portti ammotti auki. Hetkessä tunne, että jotain oli nyt todella väärin.
Hän ei tiennyt, että Sampo oli kuullut aidan takaa ääniä ja mennyt katsomaan. Joukko isompia poikia kiusasi pientä mustavalkoista koiranpentua, joka vingahti henkensä hädässä.
Päästäkää irti, sattuu! Sampo riuhtoi porttia. Se aukesi.
Nauru ja haukkumiset vastasivat hänelle. Sampo koetti napata koiran. Hetkessä tilanne vaihtui, pojat pinkaisivat karkuun toista kautta. Sampo nosti koiran sylin, eikä enää tiennyt missä oli.
Mitä ne pojatkin, ihan kuin ei olisi kotona opetettu mitään! tiuskaisi joku vanhempi nainen, mutta näki Sampon syliin sulkevan pennun.
Sinäkö sitä myös kiusasit?
En! Se itki!
No hyvä.
Nainen jatkoi matkaansa. Sampo muisti äitinsä opetuksen: Jos eksyt, pysy paikallasi niin löydät helpommin kotiin. Hän istahti pihapenkille ja rutisti pentua. Odotti.
Galina kiersi lähikatuja hullun lailla, mutta Sampo oli hajaantunut kauemmaksi kuin kukaan uskoi. Aleksin auto kaartoi pihaan.
Jään avaan portin, odota.
Aleks löysi äitinsä etsimästä lähikadulta.
Sampo! Galina itki jo avuttomana.
Kato, mennään etsimään. Sinä et kauas, minä kauemmas. Älä kerro Ainolle, ettei nyt stressaa.
Lopulta tuntien jälkeen Aleks löysi Sampon nukkumasta penkille, mustavalkoinen pentu sikiössä.
Siinähän se meidän tuleva vahtikoira, Aleks naurahti ja nosti sekä pojan että koiran kainaloonsa.
Sainko pitää sen, isi? Sampo kysyi silmät pyöreinä.
Totta kai. Ei talo ole talo ilman koiraa.
Galina istui voimattomana penkille ja halasi Sampoa niin lujaa, että tämän hengitys vinkui.
Anteeksi, en tarkoittanut, en enää koskaan karkaa!
Olet minun ikioma poikani, Sampo.
Ainolle tapahtumista kerrottiin vasta myöhemmin. Sampo oli hiljaa, arvasi että äidin murehtiminen ei auttaisi. Yhdessä he nauroivat, kun pesivät kirppuista koiraa ja halasivat, vaikka olivat likomärkiä.
Galinan uusi lapsenlapsi, pieni itkupilli, syntyi ajallaan. Tytöstä tuli Galina, mummon mukaan. Galina kukki onnesta ja tuli aina auttamaan, missä pystyi, tietäen etteivät esikoisen seikkailut olleet kenellekään helppo paikka. Mutta Aino ei moittinut häntä sanallakaan.
Hän olisi voinut kadota vaikka minun silmieni alta, älä suotta soimaa, mamma. Jos poika välittää kaikesta elävästä, ei se ole väärin.
Hyvähän se vain on!
Galina ei tyrkyttänyt neuvojaan, auttoi kun tarvittiin. Ja nähdessään Ainon kiittävän, Galina olisi vaikka pyörremyrskyn pysäyttänyt. Se pieni kiitos, mamma painoi enemmän kuin mikään.
Sampo juoksi mummonsa syliin, Aino hymyili ja antoi tytärtään Galinalle. Silloin Galina tiesi, että oli tehnyt sen oikein, kaikista epäilyksistään huolimatta.
Taasko kiirettä tyttöä moikkaamaan? Marja seisoi portilla katsellen Galinan laittavan ovea lukkoon. Hemmottelet nuorta väkeä!
Minulla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta, Marja. Ei niistä toista vähempiä tehdä.
Eihän kuin toinen ole oikea?
Molemmat ovat minun , Galina vastasi ja sujautti avaimet taskuunsa. Yhtä lailla rakkaus on, se on kaksisuuntainen tie. Sitä saa, mitä antaa. Minua rakastetaan, entä sinua?
Kunnioittavat ainakin!
Sekin on jotain. Mutta kyllä rakkaus voittaa. Ai niin, bussi tulee pian lapsenlapset taitavat jo odottaa.
Ja Galina lähti, sydän lämpimämpänä kuin aikoihin, uusi avaruus sylissään elämän edessä.
