Taina! Vihdoinkin! Olin jo ihan hermona! Margareetta avasi oven ja halasi siskoaan tiukasti. Minulla on pää ihan pyörällä, en tiedä mitä tehdä!
Rauhoitu nyt ensin! suurikokoinen ja eleiltään hidas Terttu asteli eteiseen ja sulki oven perässään. Onko hän kotona?
Ei! Vei aamulla lapset ja lähti! Margareetta huitaisi kädellään voimattomasti. Ei suostu kuuntelemaan mitään. Rakkauttaan se vain jankkaa!
No mutta Margot, mitäpä minä nyt sanoisin. Tytön sinä päästit käsistä, nyt ei auta itku markkinoilla. Istutaan alas ja kerrot kaiken minulle, sitten mietitään yhdessä, mitä tehdään.
Taina kulki keittiöön ja istuutui pöydän ääreen seuraillen tarkasti, kun sisko keitti teetä.
Kaada nyt se vedenkeitin ensin kuumalla vedellä! Kuinka monta vuotta olen opettanut… Ei mene perille.
Margareetta hätkähti, tarttui vedenkeittimeen, poltti sormensa ja puri huultaan.
Voi hyvänen aika, aina yhtä kömpelö! Annapa, minä hoidan tämän. Mene sinä istumaan, muuten vielä telot itsesi kunnolla.
Taina nousi, ohjasi siskon pöytään ja alkoi ripeästi valmistaa teetä.
Näin tämä hoituu! No niin, nyt kerro minulle ihan kaikki. Kuka se mies on? Ja mitä ihmettä Elviira oikein ajattelee??
Margareetta puristi teekuppia käsissään. Miten hän sen edes selittäisi? Mies, jonka hänen nuorempi tyttärensä oli tuonut taloon, oli ihan kunnollinen ei juopotellut, käyttäytyi hyvin, ollut oma yrityskin. Autokorjaamo, no, työ mikä työ. Kunnollinen käsistään, korjasi hanan yhdessä illassa, siihen ei putkimieskään pystynyt.
Mutta Margareetasta tuntui, että Elviira oli aina ollut hänelle huolen aihe niin Taina oli aina sanonutkin. Nyt hän tarvitsi jotain varmuuttakin suurempaa voidakseen uskoa, että Elviira teki oikean ratkaisun. Mistä se mies tuli; kuka korjaa ilmaista autoa keskellä talvipakkasia pienlapsiperheen naiselle, ilman mitään odotuksia? Ja että vielä viikonloppuisin tulee tarkistamaan, ettei lapset ole sairastuneet, että auto toimii Jo puoli vuotta käynyt. Elviira on sekoamassa päätä myöten, ei mieti lapsia eikä äitiä. Mennä nyt naimisiin! Eikö yhdestä kerrasta oppinut!
Kaiken tämän Margareetta kertoi sisarelleen ja jäi odottamaan tuomiota. Tainaan hän luotti enemmän kuin itseensä. Lapsesta asti Margareetta oli ollut isosiskonsa pikkusisko, jota Taina oli käytännössä kasvattanut. Isä oli mennyt varhain, ja äiti selvisi mikä miten useat vastuut kaatuivat Tainan harteille.
Tainu, sinähän olet jo iso tyttö! Sinun pitää auttaa!
Sisarilla oli kahdeksan vuotta ikäeroa. Kun äiti huomasi odottavansa toista lasta, ensin nauratti ei uskonut mutta sitten pelotti. Raskasta aikaa, mistä saada apuakin? Mutta mies ja tytär yhdessä rohkaisivat:
Kyllä tästä selvitään!
Niinpä Kaisa jatkoi odotustaan. Margareetta syntyi heikkona ja sairasti pitkään. Koko ajan Taina oli hänen tukenaan. Äiti letitti Margareetan ohuita hiuksia ja kiirehti töihin.
Olet kuin hänen suojelusenkeli. En tiedä, Tainu, mitä tekisin ilman sinua!
Taina oli ylpeä äitinsä sanoista ja kuljetti Margareettaa päiväkotiin ennen omaa koulua. Opetti tälle koulun ohjelmat jo ennen ensimmäistä koulupäivää, ja hyvä niin: Margareetta sairasti lähes koko ekaluokan. Äiti raahasi häntä lääkäriltä toiselle.
Antakaa aikaa. Hän tottuu kyllä, lääkärit sanoivat.
Taina otti hommat haltuun: lääkkeet ja unet ajallaan, kuormitusta sopivasti. Pakotti pikkusiskon juomaan maitoa, vaikka tämä kuinka itki.
Lopulta hyvä hoito tuotti tulosta. Toiselle luokalle tultiin jo muiden mukana. Koulunkäynti sujui ja aikanaan, kun Margareetta piti jatkaa opintoja, äiti kysyi vanhimmalta tyttäreltä neuvoa.
Kyllähän hänen on opiskeltava! Olisi sääli tuollaista päätä olla käyttämättä.
Stipendi oli pieni, mutta Margareetta oli tottunut niukkuuteen. Taina kävi kerran kuussa tuomassa vähän kaikkea tarpeellista, tarkastusretken muodossa.
Mikäs täällä on tämä pölyvuori? Missä järjestys?
Seuraavaksi tuli uusi murhe: äiti sairastui, kun Margareetta oli toisella vuosikurssilla. Tyttö oli juuri punastellen kertonut äidille pojasta, ja viikkoa myöhemmin tuli syöpädiagnoosi.
Taina! Mitä teen?
Sinä? Et yhtään mitään. Tämä lukukausi pitää selvittää laudaturilla. Et sano äidille, että tiedät. Minä hoidan loput.
Margareetta sai sopivasti hyvästellä äitinsä, jonka viikko oli vielä mahdollinen kotona. Taina piti arjen kasassa, koetteli siskonsa tunteiden hallintaa:
Koeta nyt olla romahtamatta, mitä apua siitä on? Anna äidin mennä rauhassa, jos mitään muuta ei enää ole tehtävissä.
Äiti kuoli varhain aamulla, pitäen pienempää tytärtään kädestä. Vasta sitten Margareetta itki, pitkän pidättelyn jälkeen.
Niin siskokset päättivät vaihtaa vanhempiensa asunnon kahteen pienempään Margareetalle jäi yksiö viereisestä rapusta.
Onni, että kävi näin: olet lähellä, Taina tarkasteli kriittisesti uuden kodin seiniä. Älä ota apua keltään, minä ja tytöt tehdään kaikki. Meidän porukka.
Tainasta oli tullut rakentajien porukan vetäjä. Tarkka ja ahkera, heidän jäljessään kelpasi olla. Uusia tuulia: pian Tainalla oli oma rakennusfirma, opiskelu sen ohessa.
Välillä tuntuu, että aikaa ei ole mihinkään! Jospa Aleksi auttaisi enemmän, mutta ei, omia hommia on liikaa. Ehkä joskus helpottaa.
Tilanne ei helpottanut, vaan lama seurasi toistaan ja firman laajentaminen vaikeutui.
Ei joka paikkaan riitä omat kädet… Eikä kaikista tule kunnon työn jälkeä.
Margareetta raportoi säännöllisesti arjestaan. Hänestä tuntui syyllisyys avioliiton jälkeen, kun kerran valitsi puolison vailla isosiskon siunausta. Pentti oli viisaampi ja vuosien myötä myös Taina myöntyi ok, perusmies, tykkää perheestään, lapset tärkeitä, vaimoa kohtelee hyvin, kotiin kantaa koko tilipussin. Mutta Tainaa ärsytti silti, miten Pentti leikki tyttöjensä kanssa.
Ei tuollainen kasvatustapa! Pilaat tytöt. Sitten et kokoamaan enää niitä millään.
Margareetta tiesi salaa Tainan hieman kadehtivan, kun Alessia ei saanut lasten kanssa viihtymään. Kun Tainan pojan kanssa tuli ensin koulupulmia, sitten käyttäytymisongelmia, Aleksi vain totesi:
Sinähän kasvatit, niin kasvata. Minä elätän vain.
Taina ei tapellut, tiesi ettei siitä hyödy. Loppujen lopuksi ratkaisu löytyi armeijasta pojalle sopi.
Äiti oli hyvä komentaja, niin täältä kai periytyi.
Poika siis oli kunnossa, kun taas tytär yllätti:
Äiti, odotan vauvaa.
Taina valahti penkille.
Miten se noin? Olet juuri täysi-ikäinen!
Ja mitä sitten? Aikuinen jo. Mutta älä nyt saarnaa taas.
Nyt ei auta saarnoilla häät on järjestettävä.
Ei tarvitse. Poika ei halua mennä naimisiin.
Se ei käy! Taina sai uuden draivin. Ei minun lapsenlapsi ilman isää kasva! Ei hätää tyttäreni, minä järjestän kaiken.
Tytär ei epäillytkään. Sieltä löytyi apu. Häät järjestettiin kuukaudessa, nuoret saivat Tainan jäljiltä jääneen yksiön.
Asutte sitten nätisti!
Joku kommentti, tuki tai Tainan pelottavuus, mutta elämä asettui uomiinsa. Lapset olivat kunnossa, emäntä pystyi hengähtämään.
Mutta ei kauaa. Aika pian ongelmia alkoi tulla tällä kertaa Margareetan tyttärien kautta. Margareetan tytöt, Aili ja Elviira, olivat vankkoja, terveitä, kuin ilmetty isänsä.
En jaksa lakata ihastelemasta! Muistatko, miten minä sairastin aina? Nämä kestävät kaiken.
Hyvä niin. Kunhan pysyvät järkevinäkin!
Sitä en mieti, kumpikin opiskelee ja harrastaa. Tosin Aili on vähän hillitympi, Elviira on kirkkaampi tyyppi, kuten isänsä.
Siispä pidä silmällä. Vilkkaat tuovat aina enemmän murhetta.
Tytöt laitettiin samaan luokkaan, vaikka ikäeroa oli vuosi. Siitä olikin hyötyä: Aili sai apua koulussa Elviiralta, joka taas oppi helposti. Pentille lasten ilo oli suurin.
Maailman parhaat tytöt!
Mutta ilo jäi lyhyeksi, sillä kun tytöt olivat kutosella, Pentti joutui onnettomuuteen ja kuoli. Margareetta oli pitkään hajalla, tytöt menettivät hetkessä sekä isän että osan äitiään. Itkiessään öisin Margareetta ei tiennyt, että tytötkin taistelivat pahaa oloa vastaan.
Taina nappasi tilanteen haltuun. Hän kävi tiukasti ottamassa puheeksi siskonsa laiminlyönnin:
Mitä ihmettä nyt? Lapset menettivät isän ja sinä aiot jättää heidät ilman äitiäkin? Onko sinun paha olo muka tärkeämpää kuin heidän?
Margareetta kuunteli, aluksi mitään tuntematta, lopulta kuitenkin tointui. Elämä asettui uomiinsa. Ja vaikka Margareetan hymy oli enimmäkseen varjo entisestä, se oli hymy.
Lukion lopussa molemmat tytöt ihastuivat tosin Aili sulki nopeasti kaikki tunteensa, Elviira taas piti päänsä.
Minä rakastan häntä!
Riittääkö rakkaus? Mitä tuollaisesta pojasta muka tulee? Olette vielä lapsia!
Se ei kuulu sinulle, Elviira tiuskaisi jo Tainalle.
Mutta kyllä hän alkoi miettiä. Hän vaati selkeyttä poikaystävältään:
Oletko tosissasi? Vai pelleiletkö? Jos rakastat mennään naimisiin.
No, siitä vain, poika hätkähti. Kunhan kerrotaan vanhemmille.
Vuotta myöhemmin häät pidettiin. Margareetta itki, Taina tuskasteli, mutta elämä kulki omalla painollaan. Raskaus ei tullut vielä, Elviira aloitti opinnot, Sergei työskenteli isänsä yrityksessä ja opiskeli. Pariskunta selvisi, vanhemmat auttoivat.
Elviirasta tuli kirjanpitäjä anoppinsa kautta ja ajan myötä vaativampi työkin tuli vastaan.
Mutta elämä ei säästänyt Elviiraa. Sergeillä alkoi ulkoromanssi, mikä selvisi kamalan suorasukaisesti: vieras nainen tapasi Elviiran leikkipuistossa ja kertoi odottavansa lasta Sergeille.
Elviira ei itkenyt, vaan tokaisi kylmästi: “Onnea siihen, minusta se ei ole kiinni.” Sergei ei alussa myöntänyt asioiden laitaa, mutta pian erosta tuli kipeä.
Margareetta tuki lastenhoidossa, kun Elviira haki uutta työtä ja kuulusteli tytärtään sekä Taina että Margareetta.
Missä olet muka lasketussa, kun et ehdi kotiin? Kuka lapset kasvattaa?
He kyllä oppivat, äiti auttaa. Kyllä he tarvitsevat sinua, mutta hoidat urasi…
Eiköhän sieltä vielä joku ukko tule, katsotaan miten menee, Taina kommentoi.
Kun Leon astui mukaan kuvioihin, Margareetta säikähti:
Mitä minä teen?
Sinun pitää laittaa tytölle järkeä päähän! Kaksi poikaa, eikö pelkkä rakkaus riitä? Entä jos se vain käyttää hyväkseen?
Siskokset miettivät, mitä tehdä. Taina otti härkää sarvista ja houkutteli Elviiran kotiin.
Tule heti käymään, äidillä huono olo!
Elviira ryntäsi paikalle. Ja Taina käy päälle:
Jos et mieti uudelleen, pitää poikia alkaa kasvattaa muualla. Äiti kuljeksii yöt ulkona…
Tässä vaiheessa Elviira sai tarpeekseen. Hän nousee, oikoo hameensa ja sanoo:
Eikö teillä ole omia asioita? Minä vastaan omista teoistani. Ei täältä enää selityksiä tule teille.
Margareetta järkyttyy, Taina yrittää vielä painostaa. Lopulta Margareetta lyyhistyy, tarttuu rinnastaan ja kaatuu lattialle. Elviira soittaa ambulanssin.
Seuraavana päivänä sairaalassa koko perhe on koossa. Taina, yllättävän vanhana ja väsyneenä, hakeutuu Elviiran luokse.
Anteeksi.
Se on sovittu. Nyt tärkeintä että äiti paranee.
Margareetta toipuu, siskokset sopivat erimielisyytensä, mutta Margareetta ei enää puutu tyttäriensä asioihin.
Taina oppii läksynsä hitaasti. Ja kun Elviira ja Leon pitävät häät, juuri Taina halaa ensimmäisenä ja toivottaa onnea.
Elämä asettuu. Elviirasta tulee se, joka auttaa ja pitää Tainasta huolta, kun aika koittaa. Leon kuskaa Tainaa lääkäreille, auttaa välineissä. Taina pitää Elviiraa kädestä kiinni.
Sait oikean miehen rinnallesi, hänen arvoisensa! Pidä kiinni.
Pidän, Elviira vastaa hymyillen.
Ja juuri Elviira on paikalla, kun Tainan aika tulee, ja viimeinen sana, jonka Taina hänelle sanoo, on:
Kiitos!
