Tyttäreni, miten voit? Entä poika, onko kaikki hyvin? Oletko muuten jo keksinyt nimen pojalle?
Ei hänellä ole nimeä. Saakoon uudet vanhemmat sitten antaa sellaisen kuin tahtovat. Jätän hänet, äiti… Jätän… Ei meitä kukaan tarvitse, olemme täällä maailmassa aivan yksin.
Sairaanhoitaja tuli sisään ja kysyi:
Aila, pitääkö tuoda vauva syötettäväksi?
Ei tarvitse, sanoinhan jo. Kirjoitan luovutuksesta.
Hoitaja pudisti päätään ja lähti. Aila käänsi kasvonsa seinää kohti ja itki. Huonekaverit katsoivat toisiaan hiljaisesti ja ruokkivat omia vauvojaan.
Aila saapui yöllä synnyttämään, kaikki tapahtui nopeasti. Poika oli kolme kiloa viisisataa grammaa, terve ja kaunis lapsi. Katsoessaan poikaa Aila purskahti itkuun, mutta ei ilosta.
Kaikki hyvin, miksi itket? Sinulla on hyvä, vahva poika. Ehkä toivoit tytärtä? No, tulet sitten myöhemmin tytönkin hakemaan.
Minä jätän hänet En ota mukaan.
Älä nyt noin sano. Miksi? Sinulla on aikaa vielä miettiä, onhan tuo sinun lapsesi, eikö ole sääli?
Ailan vieressä oli palatakaveri Kaisa, joka istui käytävällä miehensä kanssa ja nauroi herttaisesti, kun kertoi heidän pikkutyttönsä hassuista ilmeistä. Silloin nainen tuli pussin kanssa ja pyysi Kaisaa hakemaan Ailan.
Kaisa kävi hakemassa Ailan huoneesta.
Tyttäreni, miten voit? Entä poika, oletko jo miettinyt nimeä?
Ei pojalla ole nimeä. Antakoot tulevat vanhemmat sen sitten, miten tahtovat. Minä lähden ilman lasta, äiti… Ei meitä kukaan kaipaa, olemme maailmassa aivan yksin.
Aila peitti kasvot käsillään ja itki lohduttomasti. Kaisa tunsi olonsa kiusaantuneeksi ja hyvästeli nopeasti miehensä.
Et ole yksin, tytär. Minä olen kanssasi. Tapani on roisto, mitäpä muuta voi sanoa. Se hänen rakastajattarensa sai hänet uskomaan, ettei poika ole hänen, ja niin hän suuttui. Mutta kyllä hän vielä järkiinsä palaa. Toin sinulle ruokaa, syö että saat maitoa. Anna pojalle nimeksi Oskari.
Aila meni huoneeseen ja työnsi pussin kaappiin. Käytävältä kuului lasten itkua. Aila meni ulos.
Onko tuo minun?
Sinun.
Tuokaa hänet, haluan ruokkia.
Hoitaja toi vauvan, joka itki kovasti, posket punaisina.
No niin, älä nyt itke… Äiti antaa sinulle maitoa.
Aila haparoi ja yritti syöttää lastaan. Kaisa tuli auttamaan. Lapsi rauhoittui, imeminen alkoi, ja Ailan kasvoille ilmestyi hymy. Olihan tuo pieni pötkylä varsin hupaisa ja topakka.
Sen jälkeen Oskari tuotiin aina äidille syötettäväksi. Ailan oli mukava tutkia pienen nenän nykeröä ja tuuhea kulmakarvoja.
Aila, oliko se äitisi, joka kävi? Mukava nainen hän.
Ei, se oli anoppini. Äiti kuoli pienenä, isä oli harvoin kotona, tätini kasvatti minut. Sitten menin naimisiin ja muutin miehen luo. Elämä oli hyvää, kunnes mies alkoi juosta toisen perässä.
Hän lähti sille naiselle, eikä minua enää huomannutkaan. Olin sekaisin uutisesta, kun supistus alkoi.
Minne aiot mennä lapsen kanssa?
Anoppi ehdotti, että muuttaisin hänen luokseen. Hän on yksin, mies kuollut, poika ainoa ja sekin meni menojaan. Hän on hyvä, lempeä ihminen ja aina kohdellut minua hyvin.
No mene vain, yhdessä on helpompi. Ja kyllä mieskin vielä palaa.
Aila teki kuten anoppi ehdotti. Eeva, anoppi, auttoi kaikessa ja rakasti lapsenlasta yli kaiken.
Kun Oskari täytti kuukauden, ilmestyi isä. Aila ei ollut kotona, vaan oli kaupassa.
Äiti, olen lähdössä töihin Ruotsiin Matleenan kanssa. Ajattelin tulla sanomaan hyvästi ja… pyytämään vähän rahaa, jos suinkin.
Ei tule kuuloonkaan. Jätit raskaana olevan vaimon, olet kurja mies. Vaimosi oli vähällä jättää lapsen sairaalaan… Sinusta ei olisi isäksi. Rahaa et saa, lapsenlapseni tarvitsee ne enemmän, hanki itse omasi.
Sitten Oskari alkoi itkeä, ja Eeva kiirehti kehdolle.
Etkö aio edes vilkaista poikaasi? Hän on aivan sinun näköisesi.
Mitä se minulle kuuluu… Eihän hän ole minun. Joku muu on isä.
Voi sinua, Tapani. Tyhmää se on. Mene siitä matkoihisi.
Eeva jäi eläkkeelle, ja hänen tilalleen töihin meni Aila. Oskari meni päiväkotiin, ja he elivät sopuisasti kolmestaan.
Eeva, eikö miniäsi kiinnosta lähteä täältä? Mikä kummallinen perhe, anoppi ja miniä saman katon alla, mutta poika ulkona.
Aila on minulle rakkaampi kuin poika, ja lapsenlapsi on elämäni ilo. Heidän takiaan elän, Sirkka. Sinäkin voisit hillitä kielesi.
Naapuri Sirkka pudisti päätään ja meni jatkamaan omia askareitaan. Hän ei ymmärtänyt, miksi Eeva asetti miniän poikansa edelle.
Eeva alkoi huomata, että Aila laittautui ja lähti iltaisin ulos.
Aila, mikä hänen nimensä on?
Kenen, äiti?
No, sen, jonka luona käyt… Kerro nyt, tyttö hyvä.
Se on ihan vain ystävä… Hän on täällä kyläilemässä sukulaisten luona, tutustuimme sattumalta.
Tietääkö hän Oskarista?
Tietää, kyllä. Kaiken.
Tuo hänet tänne, ei tarvitse salata mitään. Jos on hyvä ihminen, niin hyvä näin.
Ailan uusi tuttavuus oli nimeltään Sami. Hän toi tullessaan korillisen mustikoita ja tädin leipoman karjalanpiirakan. Oskarille hän toi leikkiauton ja jalkapallon.
Ilta oli lämmin ja iloinen; Sami kertoi tarinoita, Aila nauroi ja Eevakin nauroi vedet silmissä. Kun vieras oli lähtenyt, Aila kysyi heti:
No, mitäs pidit? Onko hyvä ihminen?
On, tyttäreni Arvokas, mukava, hyvä käytös. Ja mikä tärkeintä rakastaa sinua. Hyvä mies, älä hukkaa onneasi!
Kuukauden päästä Sami tuli Eevan luo kosimaan.
Älkää huoliko. Me muutamme Turkuun, siellä meillä on iso talo. Rakastamme toisiamme ja myös Oskaria kuin omaa poikaa. Siunatkaa meidät.
Eeva jäi saattamaan Ailaa, Samia ja Oskaria. He lähtivät kaupunkiin, lupasivat soitella ja käydä kylässä Nyt Eeva jäi yksin.
Vuoden kuluttua Tapani palasi, mukanaan uusi poika, surkean näköinen.
Voi hyvä luoja, keneen sinä olet tullut, Tapani. Eikö sinun Maija pese vaatteitasi, vai mitä tämä on?
Maijaa ei enää ole… Hän meni miehen mukaan, jolla oli rahaa… Minulta rahat loppuivat, mitään ei jäänyt… Ajattelin, että minullakin on äiti ja oma koti.
Hyvä että muistit, olet vuosia ollut tietämättä elänkö vai en.
Sanoi vielä pojasta, että valehteli, saadakseen minut pois perheestä, ja minä uskoinkin. Nyt haluaisin tavata poikani… Missä hän muuten on?
Hukkaanpa heitit onnesi. Aila meni uuden miehen kanssa naimisiin, on onnellinen. Oskari on nyt Samille virallinen poika, sinulla ei ole poikaa enää. Minä pakkaan tavarani ja muutan heidän luokseen. Aila sai tyttären, lähden auttamaan ja katsomaan lapsenlasta. Sinä jäät tähän, pidä talosta huolta ymmärsitkö?
Eeva matkusti junalla ja ajatteli, miten elämä kuljettaa omalla tavallaan. Mikä onni, kun saa olla tärkeä jollekin ja auttaa, tukea niin kuin hän aikanaan Ailaa tuki. Jos hän ei olisi silloista päätöstä tehnyt, kukapa tietää, miten kaikkien heidän elämä olisi mennyt.
