Galinan poika meni kuukausi sitten toista kertaa naimisiin, ja toi uuden vaimonsa kolmetoistavuotiaan tyttären, Ainon, uuden mummonsa luo. Toi viikoksi kokonaiseksi.
Ainon äiti, ennen lähtöään, kuiskasi anopille keittiön ovella:
Pitäkää mielessä, että Aino ei ole koskaan ollut maalla. Ja hänellä on aika haastava luonne. Ymmärrättehän sellainen ikä. Olkaa siis vähän tiukempi hänen kanssaan. Jos tulee ongelmia, soittakaa vaan minulle, tulen hakemaan pois.
Mitä tarkoitatte, jos tulee jotain? Galina ihmetteli.
Uusi miniä vain hymyili, suikkasi pusun anopin poskelle, hyppäsi miehensä kyytiin, ja he lähtivät ajamaan pois.
Galina kääntyi Ainon puoleen heti:
Aino-kulta, hae meille vähän vettä, hän sanoi ojentaen tyhjää ämpäriä.
Mistä minä sitä haen? Aino katsoi ihmeissään.
Kaivolta tuosta pihan reunalta.
Mikä kaivo? Aino empi.
No, sellainen pumpattava porakaivo. Vähän matkaa portista, siinä on sellainen kahva. Ämpäri alle, kahvasta painat, vettä tulee ja tuot taloon.
Mummo, ettehän te ole tosissanne? Aino tuijotti isoilla silmillään. Hanasta sitä vettä siinä keittiössä kai otetaan. Onhan teillä hana?
Kyllähän meillä hana on, hymyili Galina. Mutta hanasta ei ole tullut vettä viikkoon.
Miksi?
Koska meidän kadulla Vesa-putkimies meni laittamaan veden poikki. Joku venttiili siellä pitää vaihtaa. Joten täytyy nyt hakea vettä kaivosta, siellä sitä aina on.
En… Aino laski ämpärin maahan. En minä sitä tee. Jos hana on, siitä pitää tulla vettä.
Sopii niinkin, kohautti hartioitaan mummo. Sieltä sadevesitynnyristä voit pestä kasvosi. Tuu, näytän.
Hän johdatti Ainon massiivisen tynnyrin luo, joka seisoi sadevesiputken alla pihalla.
Kauho kämmenellä vettä ja pese kasvot.
Mummo, oletteko tosissanne? Siellähän ui matoja!
Ne on hyttysen toukkia, ei ne pure, Galina selitti.
Kai hammasharjan huuhteluunkin sieltä pitää ottaa? Aino nyrpisti nenäänsä.
Niin, kun ei altaassa vettä ole.
No olkoon, mutisi tyttö, otti taas ämpärin ja lähti portille.
Palasi vartin päästä, hiki otsalla, vaikka ämpärissä oli vettä vain muutama litra.
Miksi noin kauan viivyit? Galina kysyi.
En tiennyt miten pumppu toimii. Onneksi joku setä opetti.
Hyvä niin, Galina kaatoi veden lavuaariin ja ojensi taas ämpäriä tytölle.
Nyt on vettä peseytymiseen, vielä tarvitaan keittovettä ruoanlaittoon.
Siis vieläkö? Aino katsoi mummoa kauhistuneena. Siihenkö tarvitsee lisää vettä?
Totta kai. Tai otanko sadevesitynnyristä?
Älkää! Aino parkaisi, nappasi ämpärin ja lähti taas juosten pumpulle.
Niin hän ravasi viisi kertaa. Galina laittoi sillä välin ruokaa.
Mummo, miksei putkimiestä kutsuta korjaamaan vesijohtoa? Aino kysäisi lopen uupuneena. Meillä kaupungissa kun vesi katkeaa, soitto paikalle ja tunnissa valuu jo hanasta.
Täällä pitää mennä ilmoittamaan paikan päälle, Vesan koti on viereisellä kadulla, talossa numero viisikymmentäkahdeksan. Mutta kun heillä on vesi, ei Vesa kiirehdi.
Mikset itse vaadi siltä?
Olen käynyt kymmenet kerrat, mummo huito kädellään. Mutta Vesa on milloin pellolla, milloin navetassa, aina jossain. Lupaa aina huomenna, mutta sitä huomenna ei tule. Hän on yksin koko kylän putkimies.
Mikä talon numero sanoit? Aino varmisti mietteliäänä.
Viisikymmentäkahdeksan.
Missä suunnassa?
Tuolla. Galina nyökkäsi pellon puolelle. Mitä ajat takaa?
Menen itse puhumaan Vesan kanssa.
Aino juoksi nopeasti portista ennen kuin Galina edes tajusi. Tyttö katosi. Puolen tunnin päästä Galina ei enää kestänyt, vaan lähti kiireesti Vesan talolle.
Kävikö minun lapsenlapseni täällä? hän kysyi Vesan vaimolta, Arjalta.
Se hulivili, vai sinun? Arja katsoi epäluuloisesti.
Miksi hulivili?
Arvaas! Ensin se vaati saada Vesan saman tien paikalle. Sitten alkoi hävetellä, että Vesa ajattelee vain itseään, vaikka juoksee kylällä kuin tuli hännän alla. Ehdin jo uhata luudalla, niin hän sanoi, että jos tänään ei tule vettä teille, hän polttaa meidän liiterin! Kuuletko?
Voi hyvänen aika! Galina huokasi käsi rinnallaan. Sanoiko Aino todella niin?
Aino? Arja virnisti. Toivottavasti kenelläkään ei moisia Ainoja siunaudu…
Tiedätkö, missä hän nyt on?
Mistä minä tiedän, kai juoksi etsimään Vesan perään.
Ja missä Vesa?
Pellolla tietysti näin sadonkorjuun aikaan, korjaamassa traktoreita, ja minut täällä pelottelevat kakarat.
Voi hyvä tavaton! parahti Galina ja kiiruhti pelloille, missä leikkuupuimurit jylisivät.
Hän ei ehtinyt perille, kun näki traktorin ajavan vastaan. Ratissa istui Vesa ja vieressä kiukkuisen näköinen Aino.
Huomatessaan Galinan, Vesa pysäytti jyrinän keskellä.
Tämä siis sinun, eikö niin? hän huusi moottorin pauhussa ja nyökkäsi Ainoon.
Galina nyökkäsi hätäisesti.
Minne olet viemässä tyttöä, Vesa? Poliisilaitokselle vai? Muista, hän on alaikäinen!
Mikä poliisilaitos? Vesa puuskahti. Tulen vaihtamaan teille venttiilin, kun tuo sinun tyttösi uhkasi hyppiä puimureiden eteen, tai pistää naulalla rengasrikon, jos ei vettä tule. Mutta eihän puimurissa edes ole rengasta, mistä löysi moisen päähän! Vesa nauroi. Tällaisia reippaita nuoria me tarvittaisiin tänne enemmän, elämä muuttuisi kertaheitolla paremmaksi! No, rosvo, haluatko ajaa traktoria?
Haluan! Aino kiljaisi innostuneena.
Siinä tapauksessa istu kuskin paikalle ja ota ratti, mennään korjaamaan se vesijohto. Mutta sinä annat minulle työkalut, sovittu?
Sopii! Tyttö kiljaisi ja tarttui onnessaan rattiin.
Ainon vanhemmat hakivat hänet pois maalta vasta kahdenkymmenen päivän päästä, elokuun kolmenkymmenentenä. Ja silloinkin vaivoin, koska koulu alkoi ihan kohta. Muuten hän olisi varmasti jäänyt vielä pidemmäksikin aikaa syystöitä riittää Suomessa kylissä syksyyn asti.
