Muistan sen ajan, kun poikani kohtasi yhden niistä tytöistä, jotka osaavat pyöritellä ihmisiä oman tahtonsa mukaan. Hän alkoi hiljalleen vaikuttaa poikaani niin, että tämä kääntyi jopa minua vastaan. Tyttö, Hilla, väitti, ettei minua kiinnosta heidän onnensa, koska ajattelen vain itseäni. Hän teki nämä päätelmät siitä, että olin kieltäytynyt vaihtamasta asuntoja heidän kanssaan.
Puolisoni lähti tästä maailmasta jo vuosia sitten, ja ainoana lapsenani poikani on ollut koko elämäni ilo. Kasvatin hänet rakkaudella ja huolella, annoin hyvän koulutuksen. Ennen avioliittoaan poikani asui luonamme, ja hän alkoi työskennellä jo opintojen aikana. Valmistuttuaan hän sai heti kunnollisen työpaikan.
Poikani on ylpeyteni. Hän on kunnollinen mies ja pärjännyt erinomaisesti työelämässä. Emme mieheni kanssa koskaan pystyneet ostamaan hänelle omaa asuntoa me elimme vaatimattomasti, ja omankin asunnon ostimme vasta nelikymppisinä, sitä ennen oli vuokralla asumista. Ei ollut varaa toiseen asuntoon, mutta ajattelin että poikani voi itsekin ansaita sellaisen, niin kuin mekin teimme.
Kun Mika ilmoitti tapaavansa erään tytön, olin onnellinen. Yritin parhaani tullakseni toimeen hänen morsiamensa kanssa, en moittinut enkä arvostellut. Minulle lapsen tuleva puoliso oli yhdentekevä, kunhan poikani olisi onnellinen. Aluksi pidinkin Hillasta hän oli kohtelias ja vaatimaton. Mutta vasta häiden jälkeen Hilla näytti todellisen luonteensa.
Häämatkan jälkeen Mika ja Hilla palasivat kotiin, ja Hillakin irtisanoutui töistään. Syyksi hän sanoi, että pomot kohtelevat huonosti ja haluaa parempaa työpaikkaa. Mutta siihen se ei jäänyt. Hilla on ollut nyt kaksi vuotta kotona eikä ole aikonutkaan mennä töihin.
Poikani ja Hilla asuvat Hillan pienessä yksiössä Helsingin laidalla. Kun Hilla ei käy töissä, poikani ei pysty ostamaan uutta asuntoa, sillä Hillan rahat menevät kauneushoitoloihin ja vaatteisiin.
En ymmärrä, miten työtön voi olla kaksi vuotta uskon, että hän valehtelee työhaastatteluista. Luultavasti nauttii siitä, että voi elää miehensä kustannuksella.
Kysyin joskus, aikovatko hankkia lapsen. “Mitä lapsista voi puhua, kun asumme näin ahtaasti?” Hilla totesi. “Entä jos alkaisitte säästää vaikka lainan omarahoitusosuutta varten?” ehdotin. “Ei ole mitään säästettävää, hädin tuskin selviämme kuukaudesta toiseen”, Hilla vastasi.
Vaikka olisin voinut sanoa, että jos nainen olisi töissä, he olisivat pystyneet säästämään. Jos oikeasti yrittäisivät hankkia asuntoa, auttaisin heitä minulla on jo jonkin verran rahaa säästössä. En kuitenkaan halua antaa rahaa nyt, koska tiedän Hillan tuhlaavan kaiken turhuuksiin.
Viime aikoina Hilla on alkanut puhua lapsesta ja valittaa, että aika menee ja pitää järjestää perijä, mutta voiko tässä tilanteessa kasvattaa lasta? Mika on alkanut myötäillä Hillaa.
“Mama, ollaan mietitty Hillan kanssa, miksi et haluaisi vaihtaa asuntoa meidän kanssa? Ei tarvitse kirjata mitään virallisesti, vain vaihdetaan, niin sinun ei tarvitse huolehtia lainasta ja meille riittäisi tila.” Poikani sanat sattuivat, en usko että hän itse olisi keksinyt tuollaista. Sanoin, että olisin kaukana heidän kodistaan ja että, kuten vanha puu, minua ei voi siirtää.
“Sinulla on pari vuotta töitä jäljellä, sitten voit nauttia lastenlasten kanssa”, Hilla sanoi hymyillen.
Hylkäsin heidän “suosiollisen tarjouksensa”, koska en halua lähteä omasta kodistani.
Tapahtuman jälkeen Mika yritti vielä muutaman kerran puhua asiasta, mutta sanat loukkasivat entistä enemmän. Poikani ei ole yrittänyt koskaan rikastua muiden kustannuksella, mutta nyt hänen vaimonsa painostaa häntä siihen.
“Lähdetään kotiin. Sanoin, ettei äitiäsi kiinnosta, onko meillä lapsia, hän ei auttaisi meitä lainkaan”, Hilla sanoi Mikaelle viime vierailulla.
Sen jälkeen Mika ei ole ottanut yhteyttä, ei vastannut puheluihin, eikä soittanut takaisin. En ymmärrä, miksi hän käyttäytyy näin hän ei ole tyhmä, mutta Hillan vaikutuksessa tuntuu, kuin järki hämärtyisi.
