Kuusi vuotta olemme viettäneet uutta vuotta sinun luonasi ilmaiseksi ja nyt taas kokoonnumme! julisti anoppi. Mutta jääkaapilla oli toiset suunnitelmat.
Marja, minä laitoin sinulle listan, tarkista se kunnolla, Aino Virtanen ei edes tervehtinyt, kun soitti aamulla 29. joulukuuta. Äläkä sotke laatuja kuten viimeksi. Tanja vihjaili kaksi kuukautta, että heidän pöytänsä oli runsaampi kuin meidän.
Marja avasi viestin ja jäi sanattomaksi. Graavilohta, marmoroitua naudanlihaa, juustoja nimillä joita tuskin pystyy lausumaan, hanhenmaksaa, ostereita, arvokkaita makkaroita. Alhaalla vielä lisäys: Ja ota kunnon kuohuviiniä, ei sitä halpaa. Kalle kertoo, minkä.
Kuusi vuotta putkeen. Kuusi uudenvuoden yötä Marja päivysti keittiössä aikaisin aamusta iltaan, kun Aino Virtanen keräsi kaikki kehut runsaan pöydän ja suuren sydämen ansiosta. Vieraat vetivät Ainoakin maljoihin, Kalle taas hävisi tupakalle parvekkeelle tai kavereille viideksi minuutiksi, jotka venyivät puolille öin.
Miksi olet hiljaa? anoppi napautti ärtyneenä. Etkö ole tyytyväinen johonkin?
Aino Virtanen, tämä tulee todella kalliiksi, Marja puristi puhelinta. Ehkä tänä vuonna tehtäisiin vähän yksinkertaisempaa? Ajattelin säästää remppaan, meidän kylpyhuoneessa kaakelit jo irtoavat.
Yksinkertaisempaa?! ääni nousi melkein huudoksi. Kuusi vuotta olemme viettäneet uutta vuotta sinun luona ilmaiseksi, etkä valittanut! Nyt, kun kutsuin kaikki sukulaiset, sinä aiheutat draaman?! Kalle!
Mies makasi sohvalla, nenä kiinni kännykässä.
Äiti lupasi kaikille kunnon pöydän, hän ei edes nostanut katsettaan. Älä nolaa minua veljien edessä, he jo luulevat että olen tossun alla. Tee niin kuin pitää, ilman hysteriaa.
Marja työskenteli kirjanpitäjänä isännöitsijällä. Hän säästi pikkuhiljaa laittoi bonukset säästöön ja säästi missä voi. Kahdessa vuodessa kertyi mukava summa remonttiin. Kylpyhuone rapisi, lavuaarin alta puski kosteutta, mutta rahat tarvittiin johonkin muuhun. Siihen, että ruokki kaksikymmentäviisi ihmistä, jotka eivät kiittäneet koskaan.
Joulukuun 30. päivä Marja heräsi jo kuudelta ja lähti kaupoille. Lihakauppa, kalakauppa, herkkukauppa. Takakontti painui laatikoiden alla. Kun hän palasi kotiin, Kalle tuijotti televisiota ja Aino Virtanen istui nojatuolissa teekuppi kädessä.
Vihdoinkin, anoppi ei edes vilkaissut. Älä liikaa paista lihaa, niin kuin viimeksi. Kuuntelin koko kesän Svetan kritiikkiä.
Marja alkoi purkaa ostoksia. Kalle ei liikahtanut sohvalta. Kun Marja pyysi kantamaan kaikkein painavimman laatikon, Kalle vain huitaisi:
Etkö näe, että olen kiireinen? Kyllä pärjäät, sinähän olet vahva ja itsenäinen.
Marja laski laatikon lattialle. Katsoi miestä, anoppia, heidän tyytyväisiä kasvojaan. Silloin kaikki selkeni.
31. päivän aamuna Marja oli ensin ylhäällä. Kalle kuorsasi telineellään, Aino Virtanen lähti kauneushoitolaan kaunistautumaan muiden kustannuksella.
Marja pukeutui, otti avaimet ja alkoi taas pakata ostoksia autoon. Nopea, järjestelmällinen, rauhallinen. Graavilohta, naudanliha, katkaravut, juustot kaikki takakonttiin. Viimeisen laatikon jälkeen Marja starttasi auton ja ajoi Kallion laidalle, vanhaan rakennukseen, jossa oli lasten koti.
Uudenvuoden koristeet
Tunnin päästä hän oli takaisin. Hän vaihtoi päällä parhaaseen mekkoon, punasi huulensa, istui ikkunan ääreen keittiössä ja jäi odottamaan.
Kolmen aikaan ovi lennähti auki ja Aino Virtanen syöksyi sisään kauneushoitolasta, kynnet ja hiukset laitettuna.
Marja, joko laitat ruokaa? hän tuli keittiöön. Kolmen tunnin päästä vieraat saapuvat, mikään ei ole vielä leikattu! Mitä oikein touhuat?
Marja nosti katseensa rauhallisesti.
Ei ole mitään valmistettavaa.
Miten niin ei?! anoppi juoksi jääkaapille ja repäisi oven auki.
Tyhjää. Vain margariini ja sinappipurkki ylhäällä.
Missä kaikki on?! Missä mäti?! Missä liha?! Aino Virtanen tarrasi ovenpieleen. Kalle, tule heti!
Mies astui huoneesta, uninen, vilkaisi jääkaappiin ja kalpeni.
Marja, mitä… Mitä olet tehnyt?!
Vein sinne, missä sitä arvostetaan hän nousi, silitti mekkoa. Kallion lastenkotiin. Lapset siellä syövät tänään kuin kuninkaalliset. Te voitte tarjota omille vieraille sen, minkä itse olette ostaneet. Vaan kuusi vuotta ette ole ostaneet mitään. Ei yhtään mitään.
Hiljaisuus oli niin syvä, että vain jääkaapin hurina kuului.
Sinä… anoppi tarrasi pöytään. Kiittämätön! Otin sinut perheeseen! Annoin anteeksi ettei tule lapsia, ja ruokasi on mitäänsanomatonta! Ja sinä teet tällaista!?
Otitte minut palvelijaksi Marjan ääni oli jäätävän kirkas. Joka kokkaa, siivoaa, maksaa ja on hiljaa. Kuusi vuotta palvelin sukulaisia, kun te keräsitte kiitokset. Se on nyt loppu.
Marja, herää nyt! Kalle astui lähemmäs. Minulla on kaksikymmentäviisi ihmistä tulossa! Mitä minä sanon heille?!
Totuuden Marja otti tuolin selkänojalle asetetun laukun, keräsi sinne paperit, puhelimen, avaimet. Sano, että äitisi tottui juhlimaan muiden rahoilla. Että kuusi vuotta et käyttänyt senttiäkään tähän pöytään. Että kuvittelitte mun raatavan teidän maineen vuoksi ikuisesti.
Älä puhu äidistäni noin! Kalle yritti estää oven, mutta Marja pysäytti katseellaan.
Nyt puhun. Ja tiedätkö mitä? Lähden vanhempieni luo, avaan kunnon kuohuviinin jonka ostin omilla rahoilla, ja vietän uuden vuoden ilman huutoa ja listoja. Sinä selvität omat perinteesi.
Aino Virtanen astui Marjan eteen:
Jos lähdet, avioliitto on ohi! En anna Kallen elää tuollaisen kanssa!
Erinomaista Marja puki takin, kädet eivät edes tärisseet. Sano pojallesi että juhlien jälkeen teen avioeron. Saa hoitaa asiat itse ilman mamman ohjeita.
Hän poistui ja sulki oven perässään. Takaa kuului paukahdus anoppi paiskasi jotain seinään. Marja kulki portaat alas, istui autoon ja lähti.
Puhelin rämpi puoli tuntia myöhemmin. Kalle ensin anovaa, sitten raivoa, lopulta surkeutta. Aino Virtanen uhkauksia ja kirouksia. Marja katkaisi kaikki puhelut ja blokkasi numerot.
Vanhemmilla hänet otettiin vastaan ilman kysymyksiä. Äiti kattoi yksinkertaisen pöydän salaattia, paistettua kanaa, kotitekoisia alkupaloja. Isä avasi kuohuviinin.
Kun kello löi keskiyötä, Marja seisoi ikkunan vieressä lasi kädessä. Jossain siellä Kalle ja Aino Virtanen selittivät nälkäisille sukulaisille margariinista ja sinapista. Jossain siellä anoppi menetti kasvonsa niiden parissa, joille niin mielellään kehuskeli. Jossain siellä aviomies kuuli ensimmäistä kertaa epäonnistujan itsestään.
Täällä oli rauhallista ja hiljaista.
Hyvää uutta vuotta, tyttöseni isä halasi. Ja uuden elämän alkua.
Puhelin värähti viesti tuntemattomasta numerosta. Kuvassa lastenkodin lapset juhlapöydän äärellä, onnelliset kasvot, naurut korvissa. Kuvaan oli kirjoitettu: Kiitos. Annoitte heille oikean juhlan.
Marja katsoi kuvaa ja tiesi: rahat menivät oikein. Ei ahneuteen vaan niiden iloon, jotka todella tarvitsevat.
Hän nosti maljan. Itselleen. Rohkeudelleen, että uskalsi sanoa riittää. Ja jääkaappi oli tyhjä syystä koska hän päätti niin.
