Hei, kuule, mun on pakko kertoa sulle tarina, joka koskettaa vähän omaa arkea. No, ajattele nuorta naista sanotaan vaikka että hänen nimensä on Venla, eihän Suomessa juuri kukaan muu ole Venla! Venla ei todellakaan haaveillut avioliitosta, se ei ollut hänen juttunsa lainkaan. Mutta sitten, 19-vuotiaana, hän yllätyksekseen tuli raskaaksi lapsen isä oli hänen lukioaikainen poikakaverinsa, Oskari, jonka kanssa Venla oli ollut yhdessä jo kolme vuotta.
Venlan vaihtoehdot olivat vähissä, sillä hän ei halunnut, että hänen lapsensa kasvaisi ilman isää. Oskari oli häntä vähän vanhempi, mutta kuitenkin ihan lapsellinen sellainen ikuinen äidinpoika. Silti, Oskari ei juossut pakoon vastuuta, vaan sanoi suoraan että menee Venlan kanssa naimisiin ja kasvattaa lapsen. Siitä alkoi häävalmistelu, vaikka Venla olisi ollut tyytyväinen pelkkään siviiliavioliittoon.
Mutta arvaat varmaan, suku etenkin Oskarin äiti ja Venlan oma sisko halusi prameat juhlat: pitopalvelu, iso ravintola Helsingin keskustassa ja häämekko, joka olisi voinut olla designia Savonlinnasta. Venla ei tajunnut sitä, miksi muiden takia piti tuhlata läjä euroja, kun niillä rahoilla olisi voinut ostaa vaatteita ja tarvikkeita tulevalle lapselle. Kukaan ei kuunnellut Venlaa, vaan sukulaiset järjestivät kaiken valmiiksi.
Kun Venlaa patistettiin hääpuvun sovitukseen, hän teki tietoisesti tenän ei halunnut mennä, kun mielessään hän näki sen kermakakkumekon, täynnä röyhelöitä ja bling blingiä. Oskarin äiti ja Venlan sisko eivät tunnettu järkevyydestään, mutta Venla ei välittänyt heidän kiukuttelusta, sillä omat asiat painoivat: kirjoitukset, opinnot, lääkärikäynnit ja vauvan odotus.
Varsinaisena hääpäivänä Venla meni maistraattiin ihan perus, kauniissa valkoisessa mekossa, joka ei ollut lainkaan niin överi kuin suvun olisi toivonut. Ja siitä se show vasta alkoi!
Suku ei tiennyt, että Venla aikoo pitää oman sukunimensä, eikä ottaa Oskarin nimeä. Oskari oli tietoinen valinnasta eikä vastustanut, mutta Oskarin äiti suuttui ja vaahtosi, että “Miten niin et halua nimeä vaihtaa, tämä on suomalainen tapa!” Venla vain hymyili ja siirtyi syrjään, kun tiesi että huomenna alkaa seuraava näytös hääjuhla Oskarin kotikylässä, kaikki sukulaiset paikalla. Sen päivän hän vain koitti säästää hermojaan.
Avioliitto kesti kuitenkin vain pari vuotta. Oskari oli huono aviomies ja vielä huonompi isä viikonloput hän vietti pelkkää koneella pelaamista, eikä huomioinut Venlaa tai lasta. Lopulta Venlan pinna paloi, ja hän pakkasi tavarat ja lähti.
Oskarin äiti ei ollut yhtään iloinen tästä ratkaisusta, mutta Venla koki huojennusta hän oli omillaan ja vihdoin vapaa, aidosti onnellinen.
