Pertti oli vaatimaton suomalainen mies, ilman kummempia paheita. Kun hän täytti 25 vuotta, vanhemmat antoivat hänelle oman kerrostaloasunnon no, eiväthän he ihan antaneet sitä, mutta auttoivat Perttiä saamaan rahaa ensimmäistä asuntolainan lyhennystä varten. Niin siitä tuli oma koti, ja Pertti muutti yksin asumaan.
Pertti työskenteli ohjelmoijana Helsingissä, tykkäsi rauhallisesta elämästä, eikä juuri ollut tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Jottei elämä olisi ollut pelkkää koodia ja kahvia, Pertti päätti hankkia kissanpennun. Pentu oli vähän vinksallaan etutassuistaan sen emäntä oli jo harkinnut lopetusta. Perttiä kävi kissaa sääliksi ja hän otti pennun hoiviinsa. Hän antoi sille nimeksi Komistus, mikä tuntui ironiselta, mutta kissalle sopi erinomaisesti. Komistus ja Pertti viihtyivät yhdessä: Pertti kiirehti kotimatkalla töistä Komistuksen luo, ja Komistus odotti eteisen matolla.
Vähän ajan päästä Pertti alkoi seurustella työpaikan kanssa olevan suomalaisen tytön kanssa. Tytön nimi oli yksi niitä oikeasti suomalaisia Kyllikki. Ja Kyllikki olikin reipas tapaus: nappasi Pertin itselleen, ja vain muutamassa viikossa asui jo hänen kanssaan.
Komistus ei Kyllikkiä miellyttänyt yhtään päinvastoin. Hän pyysi Perttiä luopumaan kissasta, mutta Pertti ei suostunut. Komistus oli hänelle tärkeä. Näiden keskustelujen jälkeen Kyllikki jatkoi vaatimuksiaan. Pertti ilmoitti, että kissa pysyy talossa. Kyllikki väitti, että kissa pilailee heidän maineensa; kun vieraita tuli, Komistuksen etutassut olivat jokaisen puheenaihe. Pertti oli aivan kahden vaiheilla molemmat olivat rakkaita, mutta eri syistä.
Pertin vanhemmatkaan eivät oikein innostuneet poikansa valinnasta heistä Kyllikki oli vähän töykeä ja liian napakka. He kehottivat Perttiä harkitsemaan ennen kuin mitään häitä ruvetaan suunnittelemaan. Ensin pitää nähdä, millainen nainen on, tokaisi isä.
Sitten, kun Kyllikin vanhemmat tulivat kylään Vantaalta, Pertti tajusi lopullisesti, että ei halua sitoutua Kyllikkiin. Kyllikin isä nauroi nähdessään Komistuksen heti kun astui sisään Onpa outo otus! hän tuumasi. Pertti joutui yllättäen puolustamaan kissaa kuin omaa lastaan.
Ilta meni niin, että Kyllikki ja hänen isänsä nauroivat kissan rumuudelle ja antoivat neuvoja Pertille, minne Komistus voisi sijoittaa eläinlääkäriin, eläinkotiin, vaikka Lapin erämaahan. Äiti nauroi mukana, ja vitsit pursusivat. Lopulta, seuraavana päivänä kun Pertti tuli töistä, Komistus oli kadonnut. Pertti kysyi Kyllikiltä, missä kissa oli: hän vastasi vieneensä Komistuksen eläinlääkäriin ja jättäneensä sinne.
Pertti lähti samantien kiertämään Helsingin ja Espoon eläinlääkärit viisi tuntia etsintää, kunnes lopulta löysi Komistuksen. Kissa kehräsi tyytyväisenä Pertin sylissä olihan hänen ihmisensä löytänyt hänet! Pertti palasi kotiin ja ilmoitti Kyllikille, että nyt on aika pakata tavarat ja lähteä. Hän ei halunnut enää nähdä Kyllikkiä naisen käytös oli muuttunut vain vastenmieliseksi.
Aamulla Kyllikki keräsi tavaransa ja lähti hiljaa ulos ovesta, pettyneenä. Hän ei ollut kuvitellut, että kissa voisi olla tärkeämpi kuin hän. Niin Pertti ja Komistus elivät jälleen kahdestaan ja Komistus on edelleen päivän kohokohta, kun Pertti palaa töistä kotiin.
