Poikani on yhdeksänvuotias. Hän on todella iloinen ja rauhallinen lapsi. Hiljattain siskoni vietti häitään. Kutsussa lukikin selvästi, että juhla olisi lapsivapaa. En ihan ymmärtänyt päätöstä, mutta pysyin kuitenkin lujana sovimme hyvän ystäväni kanssa, että poikani voisi olla hänen luonaan häiden ajan.
Mutta juuri ennen juhlaa, ystäväni soitti minulle illalla ja kertoi olevansa pahasti flunssassa. Hän pyyteli anteeksi, mutta eihän se ollut hänen syynsä. Rauhoitin häntä, mutta jäin keittiöön istumaan ja miettimään, mitä nyt teen. Poikani oli jo nukkumassa, ja häät alkaisivat aamulla. Olin pulassa. Lopulta päätin, että otan poikani mukaan vastaanotolle. Olisiko siskoni oikeasti valmis jättämään oman veljenpoikansa oven ulkopuolelle?
Siskoni puoliso on varakkaasta taustasta, joten häistä odotettiin todella hienoja. Siskoni oli hermostunut ennen juhlaa siksi en kertonut, että tulisin poikani kanssa. Kun hän näki meidät juhlapäivänä, hänen kasvoistaan näki heti, ettei hän ollut iloinen. Hän suorastaan menetti malttinsa ja alkoi huutaa:
Miksi toit poikasi tänne? Ei lapsia! Pilasit kaiken!
Minua hävetti niin paljon. Poikani seisoi vieressä eikä ymmärtänyt koko tilannetta. Miksi koko asiasta piti tehdä tällainen show? Mutta tämä oli vasta alkua.
Antaa nyt olla hän saa tuoda lapsensa, se on ihan hänen asiansa, sanoi siskoni puoliso.
Olin hämmentynyt. Siskoni ei edes halunnut kuulla selitystä. Yritin selittää, mutta turhaan.
Suutuin ja vein poikani kotiin. Äiti ja isä jäivät juhliin, vaikka eivät selvästi olleet juhlatuulella. Tunnelma oli lattea.
Siskoni ei ole puhunut minulle häiden jälkeen ja odottaa varmaan, että pyytäisin anteeksi. En kuitenkaan tunne itseäni syylliseksi. Mielestäni hänen käytöksensä ei ollut reilua varsinkaan koska pian hänestäkin tulee äiti. Pitäisikö minun pyytää anteeksi? Mitä te olisitte tehneet minun tilassani?
