Kielletty rakkaus voi olla kipeä kokemus, ja valitettavasti olen tällä hetkellä juuri sellaisessa tilanteessa omani tosin on vielä monimutkaisempi. Toisena opiskeluvuotenani yliopistossa rakastuin ihanaan tyttöön nimeltä Salla. Hän on kaunis, fiksu ja sydämellinen, mutta äitini ei hyväksynyt hänen perhetaustaansa, joka oli vaatimaton. Äiti ajatteli, ettei Salla ollut minulle sopiva ja että minun tulisi löytää puoliso, joka vastaa perheemme asemaa.
Äitini vastustuksesta huolimatta jatkoin suhdetta Salla kanssa, mutta eräänä päivänä sain häneltä kirjeen. Siinä Salla kertoi, ettei enää kestänyt äitini aiheuttamaa painetta ja päätti jättää minut. Uutinen aiheutti kiivaan riidan äitini kanssa ja päätin muuttaa omaan asuntoon, jotta saisin viimein itsenäisyyttä ja pääsisin eroon hänen vaikutusvallastaan. Silti ajatukseni pyörivät Sallassa, enkä pystynyt ymmärtämään, miten hän saattoi lähteä noin vain.
Sitten, eräänä koleana iltapäivänä, kun vein roskia ulos, näin Sallan odottamassa kerrostalon oven edessä, kyyneleet valuen poskia pitkin. Huolestuneena hänen voinnistaan pyysin hänet sisälle lämmittelemään, ja siellä hän avasi sydämensä. Kävi ilmi, että äitini oli juoninut koko eron hän oli itse kirjoittanut kirjeen, josta vaikutti siltä kuin Salla olisi jättänyt minut, ja väitti Sallalle, että olin jo löytänyt toisen ja muuttanut hänen kanssaan yhteen.
Kun totuus paljastui, palasimme yhteen ja alkoi uusi yhteinen elämämme, täynnä rakkautta ja iloa. Päätimme yhdessä, ettei yhteiskunnallinen asema eikä kenenkään ulkopuolisen mielipiteet voi määrittää meitä. Löysimme rauhan toistemme sylissä, tietäen että rakkautemme oli vahvempi kuin mikään ulkopuolinen paine. Siitä päivästä lähtien kuljemme yhdessä, käsi kädessä, emmekä anna muiden määritellä onneamme.
