Olen asunut omassa talossani jo yli 20 vuotta, eikä naapurinikaan ole paljon jäljessä. Hän aloitti rakennusprojektinsa silloin, kun minä jo hikoilin sisäseinien maalausten kanssa.
Tunnemme kyllä toisemme varsin hyvin; ollaan vaihdettu kuulumisia ja poikettu kylässäkin puolin ja toisin. Silti ei meistä mitään saunakamua ole tullut.
Yhtenä talvena, terveydellisistä syistä, asustelin tyttäreni luona hetken. Kevään koittaessa ja auringon alkaessa lämmittää, haikailin jo takaisin kotiin.
Palasin huhtikuun lopulla, kun kaikki lumi oli vihdoin antanut periksi. Ja kyllä talo oli ihan kunnossa, vaikka vähän arvelutti. Päätin siis heti ryhtyä hommiin pihan puutarhassa ja kasvimaan kimpussa. Siistin kaiken talon edustalla huolellisesti.
Minulla on kaksi pientä kasvihuonetta. Istutin sinne kurkkuja ja paprikaa. Kolmanteen kasvihuoneeseen pääsivät tietenkin tomaatit.
Penkkeihin laitoin mansikoita, porkkanoita, sipulia ja tilliä. Ja sen aidan varrelle, joka menee naapurin tonttia pitkin, kasvaa mustaherukkapensaita sekä punaviinimarjaa. Sellainen puutarhan puunaaminen ei jäänyt tietenkään huomaamatta! Taas tapahtui jotain jännää selkäni takana. Tyttäreni vei minut kaupunkiin ja kesäksi minut passitettiin kuukaudeksi kylpylään.
Syyskuussa voin taas mainiosti ja palasin takaisin kotiin. Menin omalle pihamaalleni ja huomasin, että vanha puuaitamme naapuria vastaan oli niin hajalla, että siitä pääsi suoraan minun keittiöpuutarhaan.
Oli aivan selvää, että naapuri käytti minun kasvihuoneitani ja penkkejäni ihan omalla luvallaan. Eipä ollut soitellut etukäteen, vaikka puhelinnumero on tallessa.
Ei tietenkään ollut mikään iloinen yllätys. Kävin heti kysymässä, miksi aitaa oli hajotettu. Naapuri myönsi että olihan siitä nyt helpompi kulkea, ja hänellä oli kuulemma kasvihuoneet kätevämmin lähellä. Esitin napakan tyytymättömyyden, johon hän suhtautui kuin hyttysen ininään. Sanoin suoraan, että minulle ei sovi että kukaan tulee minun puutarhaan omin päin.
Pyysin myös, että hän laittaisi sen rikkoutuneen osan aidasta kuntoon omakätisesti. Lisäksi heitin, että olisihan se reilua, jos hän jakaisi sadon kanssani. Ei minulla ollut suoranaista tarvetta marjoihin, mutta ajattelin antaa naapurille sellaisen pienen muistutuksen, jonka hän kyllä varmasti muistaa vielä pitkään.
Ja jos tästä syntyy jotain uutta puutarhaystävyyttä, niin hyvä niin. Mutta aita saa pysyä ehjänä ja salaatit omalla puolella.
