Mikä sun nimi on, kaunokainen? Tuntematon mies kyyristyi tytön viereen.
Sirkku! tyttö vastasi.
Entä sinä?
Minä olen Kalevi. Minä ja sun äiti aletaan asua yhdessä. Meistä tulee nyt perhe sinä, minä ja äiti!
Ei mennyt kauaa, kun äiti ja Sirkku muuttivat Kalevin luo. Uusi isäpuoli asui avarassa kolmiossa Helsingin kantakaupungissa, ja Sirkku sai ikioman huoneen. Kalevi oli ystävällinen ja osti Sirkuulle salmiakkia, suklaata ja pehmoleluja vähän päästä, kun taas oma isä soitti lähinnä silloin kun halusi riidellä äidin kanssa.
Sitten Sirkun äiti kertoi, että isällä on uusi perhe ja että muutti Lappeenrantaan. Tyttöä harmitti olihan hän tykännyt isästään kovasti. Äiti saattoi joskus karjaista tai antaa tukkapöllyä, mutta isä ei ollut ikinä tehnyt niin. Sirkku muisti hyvin, miten vanhemmat erosivat: äiti huusi isälle, melkein olisi lyönytkin. Mutta se mitä Sirkku ei koskaan unohtanut, oli se kun eron lopuksi äiti tokaisi:
Älä luule, että olit eka joka mulle nappulat kasvatti sulla ne sarvet on olleet jo pitkään, ihan kuin hirvellä!
Sen jälkeen äiti pakkasi tavarat ja Sirkku muutti mummolaan. Tyttö ei ymmärtänyt, miten isällä voisi olla sarvet olihan isä ihan kalju eikä hiustakaan päässä. Siihen se perhe sitten lopullisesti hajosi.
Kalevin kanssa asiat sujuivat kelvollisesti, kunnes Sirkku meni ekalle luokalle. Koulu ei maistunut, ja välitunnilla Sirkku oli melkoinen riiviö, joten vanhemmat joutuivat kouluun kasvatuskeskusteluun tuon tuostakin, välillä äidin sijasta Kalevi. Isäpuoli suhtautui oppimiseen tosissaan ja teki läksyt usein Sirkun kanssa.
Sä et oo mulle mitään, et saa määräillä! Sirkku tokaisi joskus, suoraan mummolta kuultuna.
Tiedätkö, mä pidän susta huolta syötän ja vaatetan. Eli käytännössä mä olen sun isä, vastasi Kalevi.
Kun Sirkku täytti kymmenen, oikea isä tuli taas Helsinkiin. Siihen mennessä Sirkku tiesi kyllä, mitä sarvet tarkoittivat. Varmaan uuden vaimon kanssa meni pieleen, siksi pappa palasi. äiti tuhahti. Isä kyseli, saisiko tavata tyttöä, ja äiti suostui. Sirkku oli iloinen isää nähdessään.
No, mites menee? kysyi isä.
Ei kovin hyvin, vastasi Sirkku. Isäpuoli aina komentaa.
Hän ei ole sulle mikään, millä oikeudella muka komentaa? isä suuttui.
Niin mummokin sanoi, mutta ei Kalevia kiinnosta, Sirkku dramatisoi hieman, vaikka Kalevi ei ollut koskaan edes huutanut. Tyttö vain halusi isän pitävän huolta.
Selvä, kyllä mä hoidan tämän! isä sanoi.
He kävelivät Hesperian puistossa, ja huomasivat, että kiipeilytelineissä sai kiipeillä vain kahdeksaan, muissa piti olla aikuinen mukana mutta isä ei halunnut karuselliin. Sirkku kertoi, että synttärit lähestyvät ja haaveilee uudesta kännykästä. Kun äiti haki, hän kertoi ettei Kalevi oikeasti koskaan huuda, mutta isä ei kuunnellut.
Mun isä on ihan kitupiikki! Sirkku valitti Kaleville. Ei ostanut mitään puistossa, paitsi yhden jäätelön. Ei muuta kuin lenkki Karoli, sä oot parempi kuin isä!
Okei, paikataan sun isän töppäys ja mennään lasten toimintakeskukseen viikonloppuna, Kalevi ehdotti.
Mutta suunnitelmat meni poskelleen, kun Kalevilla oli yllättävä tilanne töissä. Ja kännykkävinkkejäkin mies ohitti kuin lumipyryn joulukuussa.
Isi, Kalevi huijasi! Sirkku vollotti isälleen. Luvattiin että mennään toimintakeskukseen, mutta nyt ei muka olla ansaittu reissua eikä uutta puhelinta!
Vaikkei totta ollutkaan, se toimi kuin magneetti: isä osti Sirkuulle uuden puhelimen. Viimeksi ei huomioinut vihjailua, mutta nyt tytön haave toteutui. Harmi vaan, kun isällä oli vain rahaa halvimpaan malliin ei tullut unelmien laitetta.
Et olisi voinut odottaa synttäreihin asti? Kalevi kysyi.
Mä haluan koiran! Sirkku ilmoitti.
Voi ei! Sitten koiraa pitäisi ulkoiluttaa, ja sä et kuitenkaan tee sitä! isäpuoli tuhisi.
Sirkkua alkoi suututtaa tytön pokka petti ja hän soitti heti isälle, valitti ja vinkui: Isi, vie mut täältä pois! Kalevi aina moittii ja pitää oppituntia!
Sitten kaikki alkoivat riidellä ja selvittää välejään kuin kokoushuoneessa. Sirkku lähetettiin mummolle, jossa äiti ilmestyi heti perässä laukkuineen ja ilmoitti, että ero Kalevista on nyt selvä. Ja isä meni takaisin uudelle vaimolleen, koska yllätys oli tulossa pikku kaveri. Sirkku ei saanut koiraa, kännykkä jäi budjettimalliin, eikä mummo suostu lemmikkeihin ollenkaan hyvä jos antoi pölykoiratkin jäädä!
