Raili, eläkkeellä oleva nainen, asui rauhallisessa savolaiskylässä ja nautti päivistään mökin pihamaata kitkien ja mansikoita kastellen. Hänen elonsa oli seesteistä kunnes poikansa perhe kaupungissa alkoi tuoda harmaita hiuksia. Pojanpoika, Veikko, oli mukava nuorimies, rauhallinenkin, ja sai ihan hyviä arvosanoja koulussa. Toisaalta Veikko ei koskaan innostunut korkeakouluista, vaan meni suoraan hommiin paikalliselle tehtaalle. Kun Veikko meni naimisiin ja sai pojan, elämä alkoi muuttua erikoiseksi erityisesti, kun Veikko jäi koukkuun viinaan.
Veikko alkoi viihtyä hämärissä jengeissä ja unohti hyvät tavat siitä syntyi kotona yhtä riitaa ja draamaa. Avioliitto huojui kuin lautta kevättulvissa. Raili, mummina ja rauhanrakentajana, houkutteli Veikon maalle: ehkä maaseudun tuore ilma ja mummon sauna tekisivät terää pojalle plus, itselle seura vanhuuden päiviin ja apukäsi pihatöille.
Aluksi Veikon muutto jopa auttoi: hän vaikutti reippaammalta, eikä vaimokaan enää stressannut ihan jokaisesta pienestä asiasta. Uusi elämäntapa tuntui sopivan kaikille, ja he auttoivat yhdessä mummin kasvimaalla. Tämä idylli kesti kuitenkin tunnin tai no, kuukauden. Pian Veikko liukui takaisin entisiin kuvioihin. Lopulta vaimo pakkasi laukkunsa, nappasi lapsen kainaloon ja jätti hyvästit. Veikkoa tämä ei suuremmin järkyttänyt pian hänellä oli uusi sydänystävä, jolla oli yhtä kelvolliset kiinnostuksen kohteet: kalja ja korttipelit. Ja he jatkoivat Railin nurkissa elelyä, välittämättä siitä, että mummo olisi saattanut haluta rauhaa vanhoilla päivillään.
Raha-asiat menivät samassa rytäkässä aivan sekaisin velkojat ilmestyivät oven taakse vaatimaan eurojaan takaisin. Veikko lainaili rahaa mummin ystäviltäkin, eikä epäröinyt tuottaa Railille harmia. Kaikesta huolimatta Veikko onnistui ylipuhumaan Railin siirtämään mökin omistuksen hänen nimiinsä. Mummo joutui pelkäämään, että päätyisi vanhoilla päivillään taivasalle. Veikko ja hänen uusi kaverinsa jatkoivat pötköttelyä Railin nurkissa, eivätkä edes teeskennelleet osallistuvansa arjen askareisiin.
Yhtenä sadepäivänä, kun Railin pinna oli katketa lopullisesti, hän päästi ilmoille: Jos päädyn kuoleman jälkeen helvettiin, niin antaa mennä vaan tämä elämä on jo näyttänyt, miltä se siellä näyttää! Kaksikko keksi vielä liiketoimintasuunnitelman ja otti lainan pankista vaikka onhan se tiedossa, että jos hommassa mennään metsään, voi koko poppoo löytää itsensä S-marketin nurkalta katua lakaisemasta. Kaikki vain, koska yksinkertaiset asiatkin saattoivat mennä Suomessakin niin käsittämättömän mutkalle.
