“Anoppini on rikas – emme koskaan tule tarvitsemaan töitä!” iloitsi ystäväni.

Ystäväni, nimeltään Tapio, oli aina haaveillut mukavasta elämästä toisen kustannuksella. Hän teki kaikkensa miellyttääkseen yhtä rikkaasta perheestä tulevaa tyttöä. Näin selvästi, ettei Tapio oikeasti rakastanut häntä, eikä tällaisesta avioliitosta voisi koskaan seurata mitään hyvää. Tapio kuitenkin uskoi, että varakas vaimo olisi avain hänen huolettomaan ja onnelliseen elämäänsä. Tämä olisi voinut olla totta, jos vaimolla olisi ollut kyky ansaita rahaa itse. Kävi ilmi, että tytön perhe eli hyvin äidin ansiosta tämä omisti muutaman suurehkon liikkeen Helsingissä.

Yritin saada Tapion kuuntelemaan järjen ääntä:

Et kai tosissasi luule, että he haluavat tukea laiskaa vävyä? On tärkeää olla itsenäinen ja hoitaa omat työnsä, sanoin painokkaasti.

Älä nyt viitsi, meillä on lapsi tulossa. He luottavat minuun täysin! Tapion uusi vaimo Inkeri iloitsi.

En voinut ymmärtää Tapion valintoja. Ei se ole oikein; ei tuollaista voi tehdä rakastetulleen. Miehen tehtävä on tehdä työtä ja huolehtia perheestään.

Aikojen kuluessa aloin miettiä, mitä Tapio nykyään puuhaa. Kysyin missä hän on töissä. Kävi ilmi, ettei kumpikaan ei Tapio eikä Inkeri tehnyt mitään. He istuivat kotona, pelasivat tietokoneella, katsoivat televisiota, tai vain nukkuivat. Anoppi ruokki heitä. Myönnän, olin hetken kateellinen Tapio oli saanut mitä halusi.

Inkerin äiti on niin rikas, ettei meidän koskaan tarvitse mennä töihin Tapio rehenteli hyvillä mielin.

Ehkä tämä olisi jatkunut pitkäänkin, mutta yrityksen asiat alkoivat mennä huonosti, tulot romahtivat. Inkerin äiti joutui lopulta järjestämään tyttärelleen ja vävylleen töitä liikkeisiinsä.

Kuukausi viimeisimmän tapaamisemme jälkeen sain Tapion puhelun: hänen äänensä oli täynnä huolta, kun hän pyysi minulta viideksi tuhanneksi euroksi lainaa kahdeksi viikoksi.

Olen etsimässä töitä. Kun saan paikan ja ennakon, maksan sinulle heti takaisin. Olemme täysin vararikon partaalla, Tapio sanoi hiljaa.

Siihen päättyi hänen huoletonta elämäänsä. Siitä lähtien sekä Tapio että Inkeri alkoivat käydä töissä. Tapio maksoi velkansa minulle takaisin. Siinä kaikki siitä rikkaasta perheestä. Ei voi rakentaa elämää siten, että elää toisen kustannuksella. On opittava luottamaan itseensä ja olemaan itsenäinen. Vain siten voi oikeasti tuntea olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi.

Rate article
vsematerialy
“Anoppini on rikas – emme koskaan tule tarvitsemaan töitä!” iloitsi ystäväni.