Sanotaan, että olemme vastuussa kaikesta, mitä elämässämme tapahtuu ja että me itse olemme syyllisiä niihin sattumiin. Jokaisella valinnalla, jonka teemme, rakennamme omaa tulevaisuuttamme.
Oman elämäni merkittävin virhe oli se, kun nuorena päätin sitoa kohtaloni mieheen, joka ei ollut vakavissaan. Olin niin rakastunut Viljamiin, etten piitannut, vaikka tiesin hänen olevan melkoinen hurmuri. Uskoin silti, että Viljami muuttuisi minun takiani, halusin tuntea toivoa. Mutta ihmiset eivät yleensä muutu. Ei, vaikka meidän poikamme, Aatu, syntyi, Viljami jatkoi vanhoja tapojaan.
Joka kuukausi sain kuulla yhä enemmän hänen syrjähypyistään naapurit, ystävät ja jopa omat sukulaiseni kertoivat minulle hänen touhuistaan. Se oli nöyryyttävää ja satuttavaa. Kestelin sitä viisi pitkää vuotta, kunnes sain tarpeekseni ja päätin erota. Hyvä puoli oli se, ettei Viljami ollut ahne hän jätti minulle asuntonsa Helsingin keskustassa sillä ehdolla, etten laittanut elatusapuvaatimusta vireille. Minä ja Aatu emme kuitenkaan halunneet jäädä sinne asumaan, joten vuokrasin asunnon ja muutin äitini luokse Hyvinkäälle, koska hän tarvitsi apuani.
Vuokratulot käytin Aatun hyväksi vaatteet, koulun maksut, retket ja harrastukset. Yritin antaa pojalleni hyvän lapsuuden. Palkasta ja tuista hoidin äitini lääkkeet, ruoat ja muut kulut, koska hän oli useita vuosia vuodepotilaana vakavan sairauden vuoksi. Olin aina ajatellut, että Aatu arvostaisi sitä, kuinka pidin hänestä huolta. Olen nyt 57-vuotias, sairastan diabetesta ja pistän insuliinia päivittäin taistelen, että eläisin vielä pitkään.
Sairauteni vuoksi en enää pysty työskentelemään missään, eikä kukaan enää palkkaisikaan minua tähän ikään. En saa myöskään työeläkettä, koska olen vaihtanut työpaikkaa usein, enkä ehtinyt olla missään pitkään suurimman osan ajasta olin palkatta töissä saadakseni enemmän rahaa. Elän nykyään vain siitä, mitä saan asunnon vuokratuloista.
Nyt kun poikani Aatu on 31-vuotias, hän meni naimisiin ja ilmoitti vastikään, että aikoo muuttaa puolisonsa kanssa siihen samaan asuntoon. Kun sanoin, että jään ilman tuloja enkä pärjää ilman rahaa, Aatu vain totesi, että se on minun ongelmani. Nyt olen todella neuvoton. Minulla ei ole säästöjä, tarvitsen lääkkeitä jatkuvasti, syötävää pitäisi olla, ja laskutkin on maksettava. Mitä minun pitäisi tehdä? Miten oma lapsi voi tehdä näin äidilleen? Miksi hän toimii näin?
