Kaverit sanoivat, että miehellä oli ollut huonoa tuuria vaimonsa kanssa, mutta vielä huonompaa appivanhempien suhteen.
Tyttö tuli varakkaasta perheestä, eikä hän koskaan kieltänyt itseltään mitään. Hänet lykättiin hyvämaineiseen yliopistoon, ja vanhemmat auttoivat ja kannustivat läpi koko matkan. Kun hän valmistui, hän meni töihin, mutta kaikki palkka katosi hänen omalle tililleen. Isänsä arvosti tätä “pääoman kartuttamista” suuresti, mutta yritti olla missaamatta ainuttakaan tilaisuutta piikitellä vävypoikaa siitä, ettei tämä tuonut perheeseen tarpeeksi rahaa.
Sinun pitäisi olla perheen tuki ja turva, että tyttäreni voi seisoskella takanasi kuin kivimuuri, pystytkö elättämään häntä, jos hän sairastuu? Onko sinulla varaa viedä hänet lomalle Euroopan ulkopuolelle?
Raha-asiat eivät olleet varsinaisesti nuorta paria vaivanneet heidän yhteinen taloutensa tuntui ihan hyvältä , mutta appi tarttui tähän lempiinahansa joka kerta kohdatessaan vävyn. Tilanne meni siihen, että nuori mies kammosi jokaista tapaamista vaimon vanhempien kanssa ja yritti aina keksiä kiireellisiä menoja juuri sille päivälle. Siksi hän salaa toivoi pääsevänsä livahtamaan appiukon syntymäpäivänäkin, mutta vaimo, nimeltään Helmi, nosti hänet ihan konkreettisesti pöytään, istutti kuin koululaisen ja pakotti virnistämään appiukon kutsumille vieraille.
Mikäs sinun vävysi ammatti nyt olikaan? tokaisi yllättäen yksi naisista.
Ihan tavallinen virkamies, vastasi syntymäpäiväsankari halveksuen, tuo kotiin muutaman euron, ainoastaan minun tyttäreni pitää tätä perhettä pystyssä…
Mies oli saanut tarpeekseen tästä jatkuvasta ivasta. Hän tunsi itsensä vähäarvoiseksi ja nujerretuksi, eikä se ollut vain epämiellyttävää vaan masentavaa.
Ensinnäkin, en ole mikään tavallinen virkamies, vaan toimin suunnittelutiimin päällikkönä, ja toiseksi, en ole varaton. Eikö teistäkin ole hienoa, että hoidamme talouden yhdessä? En tietenkään napsauttamalla siirrytjohdoksi ja osta Helmille rantahuvilaa tai kallista autoa, mutta jos kerran haluatte parasta tyttärellenne, miksette auttaneet meitä ostamaan asuntoa?
Appiukko hyrähti naurunsekainen luritus. Selvästi hän nautti siitä, kun sai vävyn tulistumaan.
Myöhemmin, kynttilöiden, kakun ja kahvin jälkeen, kun mies livahti parvekkeelle tupakalle, appi liittyi seuraan.
Ei hassummin, tuumi tämä pohdiskellen, kyllähän sinulla kehitystä tapahtuu. Olet fiksu, tiedät arvosi ja osaat sanoa vastaan. Ei sitä loputtomiin pidäkaan niellä kaikkea muuten jää vain junnaamaan paikoilleen.
Mies tajusi, että appiukko piikitteli tahallaan, ihan vain nähdäkseen koska mitta täyttyy ja mies uskaltaa puolustaa itseään. Raha ei ollutkaan se juttu, vaan kyky seistä omilla jaloillaan ja puolisonsa puolesta. Sillä hetkellä vävy muuttui vaimon vanhempien silmissä paljon jämäkämmäksi tapauksesi kuin oli vielä tunti sitten, ja siinä kelpasi jo kakkupalaa syödä porukalla.
