Mitä mieltä olet aamuyön puheluista? Siis sellaisista tosi varhaisista.
Ihan äskettäin mun miehen siskonvaimo alkoi soittaa mulle jo viideltä aamulla. Eikä miehenikään puhelin ollut äänettömällä siihen aikaan hänen siskonsa soitti hänelle. Mä en ollut ehtinyt edes avata silmiä vielä kunnolla ja jo soi. Ihan käsittämätöntä röyhkeyttä.
Kun lopulta vastasin puhelimeen, kuulin tällaisen ilmoituksen:
Mikset jo ole hereillä? Meillä on tärkeä meno ennen yhtätoista. Pitäkää te silmällä lapsia. Ovat jo porttinne takana.
Ja ennen kuin ehdin mitään sanoa, luuri vain suljettiin.
Me miehen kanssa katsottiin toisiamme ihan ihmeissämme. Mitä ihmettä, lapset täällä tähän aikaan ja miksi ne on meidän portilla?
Mun mies sitten heitti nopeasti vaatteet päälle ja meni ulos. Koirat haukkui kuin viimeistä päivää, joten joku siellä tietenkin oli.
Ja kyllä, portilla seisoi kolme meidän veljen- ja siskonlasta kuin koululaiset rivissä. Mä olin ihan järkyttynyt.
Otettiin lapset sisään ja alettiin saman tien soitella niiden vanhemmille, että mikä homma tämä oikein on. Ja mitä me saatiin vastaukseksi?
Rakastatteko te ollenkaan omia lapsenlapsia? Ette auta rahallisesti, eikä lahjoja tipu. Voisitte nyt edes viettää aikaa heidän kanssaan. Meillä on tärkeämpää tekemistä, joten nyt teillä on mahdollisuus parantaa mainettanne lasten silmissä.
Me oltiin ihan ällikällä lyötyjä. Nuorin lapsista on alle vuoden, eikä ne olleet edes laittaneet hänelle vaippoja tai ottaneet soseita mukaan.
Onneksi meidän kaupungissa on yksi S-market, joka on auki ympäri vuorokauden. Mun mies ajoi sinne hakemaan kaikkea, mitä lapset saattavat tarvita. Olihan niille pakko tarjota edes aamupalaa.
Me nähtiin kyllä tosi paljon vaivaa niiden kanssa. Lapset oli väsyneitä ja kiukkuisia, eivät malttaneet nukkua vaan itkivät. Tajuttiin, etteivät ne lapset olleet tähän syypäitä kuka nyt haluaa herätä viideltä!
Vanhemmat tulivat hakemaan muksuja vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Ja vain siksi, että mä ja mies soitettiin heille monta kertaa ja hoputettiin. Onhan toisten lapset kuitenkin iso vastuu.
Lopulta meitä syytettiin tietenkin siitä, että ostettiin vääränlaisia lastenruokia ja vääriä vaippoja. Silti ne nappasivat kaikki ruuat ja tarvikkeet mukaansa kotiin.
Nyt emme oikeasti tiedä, miten suojautua tältä tulevaisuudessa. Vähän pelottaa, jos herätään taas viideltä, kun lapset seisoo portilla toppatakit päällä. En oikein vieläkään ole toipunut tuosta episodista.
