Rakasta itseäsi, niin kaikki järjestyy
Ulkona pauhaa lumimyräkkä, on kylmää ja hämärää ihan kuin Maijan mielessäkin. Hän istuu yksin isossa kodissa, jossa tuntuu olevan kaikkea muuta paitsi seuraa. Mieskin, Tauno, löytyy olemassa, mutta on taas illalla lähtenyt asioilleen. Maija kyllä tietää, millaisista asioista puhutaan.
Lapset ovat jo aikapäiviä sitten muuttaneet omilleen. Poika on naimisissa ja asuu Espoon suunnalla perheineen, tytär taas asuu kaukana Turun liepeillä valmistui siellä lääketieteellisestä, meni naimisiin paikallisen miehen kanssa ja he saivat pienen tytön.
Tänään Maija jutusteli puhelimessa tyttärensä kanssa.
Äiti, mitä sä olet noin alakuloinen, kyselee Riina, tapahtuiko jotain?
Ei mitään, kulta pieni, kaikki on hyvin. Miten teillä menee, mitä kuuluu mun rakkaalle Aada-vauvalle?
Kaikki on tosi kivasti, äiti. Kallella on kyllä hurjasti töitä, niin kuin tiedät kirurgin työ on rankkaa, mut hän tykkää duunistaan. Ja Aada pääsee kohta päiväkotiin, kasvaa hurjaa vauhtia.
Olen niin iloinen sun puolesta, toivottavasti kaikki jatkuu teillä hienosti, Maija sanoi väsyneellä äänellä.
Jotenkin kuulostaa, ettei asiat ole kohdallaan, äiti. Missä isä on?
Isä se sanoi menevänsä autotalliin lämmittämään autoa, täällä on niin kova pakkanen ja pyry.
Maija on nyt jo yli puoli vuotta kierrellyt ympyrää omien ajatustensa kanssa, eikä hänellä oikein ole ketään kenelle puhua ja miksi edes pitäisi? Joku ehkä säälii, joku toinen vahingoniloisesti juoruaa. Yhtenä kesäpäivänä Maija oli kuokkimassa perunamaalla keittiön ikkunan alla. Hän jäi pohtimaan omiaan, kunnes yllättäen kuuli Taunon äänen sisältä, joka puhui puhelimessa lempeästi ja hellästi. Hän tiesi, ettei Maija ollut kotona, mutta ei huomannut avonaista ikkunaa.
Joo kulta, en tänään ehdi tulla, mullakin on ikävä Rakastan sinuakin. Älä oo murheissasi, mä tuun huomenna niin kuin lupasin… Kyllä sä tiedät, että mä pidän sanani
Sen jälkeen Tauno joko lopetti puhelun tai meni toiseen huoneeseen, eikä Maija kuullut enää mitään. Se tuntui kuin isku päähän. Hänelle täysin luotettava Tauno olikin niin kuin monet muutkin miehet. Silloin muisti pikkusiskonsa sanat, kun tämä aikanaan itki miehensä syrjähyppyä silloin Maija ei olisi uskonut, että jotain sellaista tapahtuisi omalle kohdalle.
Nyt hän ymmärsi miltä siskosta oli tuntunut. Maija istuutui talon nurkan penkille ja itki lohduttomana.
Voi hyvänen aika, minunko piti tällaisen kokea. Tauno, johon luotin kuin kallioon… Kai se sama levoton henki pyörii miesten ympärillä.
Tauno oli neljäkymmentäseitsemän. Elämä oli järjestynyt: Maija ollut rakastava ja huolehtiva vaimo, lapset kasvaneet aikuisiksi ja perustaneet omat kodit. Tauno ja Maija asuivat suuressa omakotitalossa melko lähellä Hämeenlinnaa, siellä Taunon myllyyritys pyöri: jauhoja ja rehua valmistettiin lähitilojen ja naapurikuntien tarpeisiin.
Maija oli pitänyt kaiken sisällään. Vasta puolen vuoden päästä hän sai selville, kenestä naisesta oli kyse. Hän varovasti penkoi Taunon puhelimia tämän nukkuessa. Lopulta hän sai selville, että nainen oli nimeltään Kerttu, heidän vanhojen ystävien kaukainen sukulainen olihan Kerttu ollut kylässäkin heidän luonaan joskus. Kerttu asui Asuntomessualueella, missä oli rivitaloja ja kerrostaloja muutaman kilometrin päässä keskustasta. Maija sai vihiä myös osoitteesta tuttujen kautta.
Kertulla ei ole koskaan ollut hyvä maine täälläpäin, tokaisi heidän ystävänsä Eila kaunis nainen, mutta toisaalta vähän villi tapaus. Kolmekymmentäviisivuotias, mutta ollut aina vapaa. Usein valitteli, ettei elämässä ole pysyvyyttä, eikä yksin lapsen kanssa halua jäädä. Ihmiset ovat liikaa hellitelleet hänen kauneuttaan, miehet varsinkin.
Maija ei maininnut sanaakaan Eilalle omasta murheestaan. Palasi kotiin ja antoi kyynelten tulla.
Aika kului. Kaksi kuukautta sitten Maija päätti mennä käymään Kertun luona. Kerttu kalpeni kun avasi oven tiesihän kuka tulija oli. Maija astui sisään lupia kyselemättä, istahti olohuoneen sohvalle.
Moi, sanoi uupuneella äänellä ja katseli ympärilleen.
Hetken siinä hiljaisuutta; Kerttu ehkä ajatteli saavansa kohta selkäänsä, niin kuin moni muukin nainen vastaavassa tilanteessa. Mutta Maija vain huokasi ja sai sanottua:
Eikö sua yhtään hävetä nukkua toisen miehen kanssa? Et kai sä usko, että toisen kustannuksella voi löytää onnen? Muitakin miehiä olisi varmasti…
Kerttu purskahti itkuun, yllätti Maijankin.
Mä en tiedä miksi näin kävi. Mä rakastan Taunoa ja en pysty elämään ilman häntä.
Nyt Maija ei voinut enää olla itkemättä itsekään. Molemmat itkivät. Kun rauhoittuivat, Maija sanoi:
Älä vain kerro Taunolle, että olin täällä. Mutta jos vielä jatkat näitä kuvioita, niin saat kyllä nähdä toisenkin puolen minusta, ja hän poistui ovesta toisen kotia kohti.
Kerttu ei koskaan maininnut Taunolle Maijan käynnistä. Maija taas kantoi asian yksin. Ei ollut tietoa, vieläkö Tauno tapaili Kerttua, vaikka välillä työreissut sattuivatkin samoihin ajankohtiin. Näinä iltoina Maijan ajatukset pyörivät päässä.
En tiedä mitä tehdä. Tauno on mulle kaikki. En osaisi kuvitella elämää ilman häntä, meistä on tullut yhtä kaikilta näiltä vuosilta. Jos ero tulisi, olisi kaikki jaettava, enkä halua sitä. Parempi vaan jättää asiat näin, huokaisi Maija ikkunasta ulos pimenevään maisemaan.
Jos Tauno jättäisikin minulle tämän ison talon Mitä minä täällä yksin tekisin? Onhan tämä talo jatkuvaa ylläpitoa, aina joku paikka repsottaa. Tauno korjaa, sahailee, vasaroi. Pelkään köyhtymistä, olen niin tottunut tähän elämään Ja lapset miten heille kertoisin, että isä on löytänyt nuoremman naisen? Tuntuu mahdottomalta.
Maija piti kaiken sisällään. Tiesi, että jos kertoisi tuttavilleen, moni sanoisi että: kunnioita itseäsi, tee ratkaisu ja lähde, rakasta itseäsi, älä vain toivo. Ehkä se on oikein, mietti Maija, mutta minä rakastan miestäni. Ehkä tämä menee ohi, ehkä Tauno huomaa mitä on ajamassa ohi. Onhan hän ollut kotona minulle aivan yhtä lämmin ja reilu kuin ennenkin ei riidellä, asiat rullaavat. Ehkä sanonta rakasta itseäsi, niin kaikki järjestyy pitää paikansa. Sitä pitäisi opetella
On ollut raskasta Maijalle elää tämän salaisuuden kanssa. Vaikeaa katsoa Taunoa silmiin ja käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kerttu pyöri mielessä, kaunis ja nuorempi. Maija tajusi, että oli jollakin oudolla tavalla alkanut hyväksyä, ettei Tauno olekaan ollut uskollinen.
Missä lie nytkin, sanoi menevänsä työasialle. Mutta tiedän kyllä, missä hän varmaan oikeasti on
Maijalla välähti outo ajatus, joka sai sydämen pamppailemaan.
Olisikohan minustakin uusiin tuuliin? Näytänhän minä vielä hyvältä, moni on sanonut nätisti Mutta heti tyrmään ajatuksen enhän minä pystyisi, en voisi olla toisen miehen kanssa. Tauno on paras, kunpa saisin palan entistä meitä takaisin. Voisin antaa anteeksi, niin vaikeaa kuin se onkin miehet taitavat ajatella rakkaudesta eri tavalla Tai ehkä en vain ymmärrä.
Iso hymy hiipi silti kasvoille, kun Maija muisteli nuoruutta.
Sitä oltiin silloin oikeasti onnellisia. Asuttiin opiskelija-asuntolassa, laskettiin prosentteja palkasta että nähdään selvitään seuraavaan kuun loppuun. Mieluummin mentiin halvalla leffaan kuin ostettiin kunnon ruokaa. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, mutta silti kuin hetki miten aika meneekään. Nyt on kaikkea, mutta silti olen yksin. Ei ole ketään, jolle avata sydäntään.
Sitten yllättäen Tauno päätti järjestää vaimolleen yllätyksen.
Maija istui yhä mietteissään, kun huomasi autovalojen valaisevan pihaa. Tauno saapui, ajoi varovasti pihan perälle, laittoi auton talliin ja tuli hiljaa sisään.
Maija, missä oot? Miksi tässä on pimeää Tauno laittoi keittiön valon päälle, Maija ei ollut edes huomannut hämärää.
Tässä vain istun. On ollut vähän ajatuksissa, ja tuo keli
Joo totta. Tiet ihan tukossa, melkein jäin jumiin. Nälkäkin olisi, tekisitkö iltapalaa, sanoi arkisen rennosti.
Maija nousi, alkoi häärätä. Tauno pesi kätensä ja istahti pöytään. Kun istuttiin syömään, Tauno hymyili hänelle:
Kuule, Maija, kohta on uusi vuosi ja ajattelin järkätä meille yllätyksen.
Maija vähän jännittyi, ei ollut nyt ihan yllätyksille valmis.
Ja mikä yllätys?
Tauno piti pientä taukoa, hymyili, näki jännityksen kasvoilla.
Me ei olla pitkään aikaan tehty mitään yhdessä. Katopa tätä hän haki eteisestä kaksi matkalippua. Oon ostanut meille lennot Kanarialle. Lähdetään uutta vuotta karkuun aurinkoon ja palmuihin!
Maijan sydän keveni, kuin iso taakka olisi pudonnut harteilta.
Voi Tauno, et kyllä muutu mihinkään aina jollain yllättävä juttu. Nyt kuulostaa hyvältä, olisin vaikka heti valmis. En kyllä osaa edes kuvitella kaikkea talvella auringon alla, Maija nauroi helpottuneena.
Koko ajatus oli muuten Eeron pojan vinkki, mutta kyllä minäkin pidin sitä hyvänä. Nyt sulla on syy pakata laukut.
Maijan elämä alkoi taas soljua paremmin. He pääsivät Kanarialle, juhlivat vuodenvaihdetta lämpimässä ja palasivat kotiin virkistyneinä ja läheisinä. Elämä jatkuu ja nyt Maija huomaa kuinka paljon Tauno taas huomioi häntä, kiirehtii kotiin ja ilmoittelee aina, jos viipyy. Heillä menee taas hyvin, ja Maija uskoo Taunoonsa.
